Tämä on välähdys suomalaisen sosiologian historiasta siten kuin se ilmenee Sosiologia-lehden sivuilla.
“Politiikan sosiologiasta on tunnettua, miten poliittisesti epävakaat maat yleensä ovat sellaisia, joissa suuria ryhmiä on pidetty poliittisen vaikutusvallan ulkopuolella senkin jälkeen, kun ryhmät ovat kehittyneet poliittisesti tietoisiksi ja vaatineet mahdollisuuksia osallistua politiikkaan. Tällaiset ryhmät eivät pidä vallitsevaa poliittista järjestelmää hyväksyttävänä, legitiiminä, ja kun tällainen järjestelmän legitiimisyyden epäily kerran on syntynyt, se helposti tulee traditioksi.”
“Mielenkiintoisin Weberin kolmesta tyypistä, ainakin saksalaisen yhteiskuntarakenteen tuntemuksen kannalta, on kuitenkin karismaattinen johtajuus. Nimitys johtuu kreikankielisestä sanasta kharisma ja merkitsee armolahjaa. Karismaattisen johtajan auktoriteetti ei perustu viralliseen asemaan, vaan häntä kannatetaan juuri hänen henkilökohtaisten ominaisuuksiensa takia. Weber ei kuitenkaan oikeastaan lainkaan tähdennä johtajaominaisuuksia vaan nimenomaan kannattajien asenteita. Kun kannattajat näkevät johtajassaan sellaisia ominaisuuksia, että häntä seurataan riippumatta hänen virallisesta asemastaan, byrokraattisesta vallasta, perinteistä tai yleispätevistä säännöistä, on karismaattinen johtaja syntynyt. Suuret uskontojen luojat ja vallankumouksien tekijät ovat karismaattisen johtajan tyypillisimpiä edustajia. Weberin karismaattisen johtajan käsittely on kiinnostava etenkin silloin, kun auktoriteetin käsite yhdistetään legitiimisyyden käsitteeseen. Kun on epäilyjä legitiimisyydestä ja legitiimisyysristiriitoja, karismaattiset johtajat astuvat näyttämölle.”
“On kiinnostavaa panna merkille, miten Weber on ambivalentti ja epävarma käsitellessään karismaattista johtajuutta. Tällainen ambivalenttisuus on myös varsin ymmärrettävää. Jotkut historian suurina ja jaloina pidetyt henkilöt ovat olleet karismaattisia johtajia. Sellainen oli, jos nojaamme Lipsetin tutkimukseen Amerikan Yhdysvaltojen synnystä, George Washington. […] On tietenkin helppo löytää karismaattisia johtajia, jotka ovat toimineet täysin eri lailla kuin George Washington. Weberiä käsiteltäessä lähin esimerkki tästä on hänen maanmiehensä Adolf Hitler.”
Allardt, Erik (1965) Max Weber. Sosiologia 2:1, 25-33.
Kuulostaako tutulta: suuri joukko poliittisesti tietoiseksi tulleita ihmisiä, jotka ovat kuitenkin poliittisen vaikutusvallan ulkopuolella? Karismaattisia johtajia seuraavat usein oman asemansa huonontumista pelkäävät ihmiset, ja jos tuolle huonontumiselle – fiktiiviselle tai todelliselle – löytyy jostain selkeä syy – fiktiivinen tai todellinen – kulminoituvat kaikki yhteiskunnalliset ongelmat siihen. Taitava populisti haistaa pelon ja keksii syyn – fiktiivisen tai todellisen. Internetin ja sosiaalisen median aikakaudella on myös varsin helppoa perustaa oma julkinen tila, jos ”valtamedian” legitimiteetti tuntuu kyseenalaiselta, mikä tietysti saa muut ymmälleen.
Kullekin jääköön harkinnan varaiseksi nyt, kuinka todellista tai fiktiivistä on se aseman huonontuminen, jonka pelko on ruokkinut tämän hetken suurimman karismaattiseen auktoriteettiin perustuvan liikkeen, Perussuomalaisten, kannatusta, ja kuinka todenmukainen on Perussuomalaisten analyysi tuon huonontumisen syistä. Kiinnostavaa on kuitenkin seurata, mitä liikkeessä tapahtuuu, kun karismaattisen auktoriteetin vetovoima alkaa hiipua.
Meikäläiselle tuosta tuli mieleen lähinnä Stubb, Katainen ja Vanhanen. Kaikki melkoisia kieroilijoita, mutta silti näyttää suosiota piisaavan. Vanhanen nyt tosin on jäänyt taka-alalle toilailtuaan todella, todella pahasti, mutta hän palaa politiikkaan todennäköisesti seuraavissa eduskuntavaaleissa, kun vanhat toilailut eivät enää muistu ihmisten mieleen.
Mikä tuossa kuvastaa hyvin Suomea on se, että suuret ryhmät täälä on tosiaankin jätetty täysin päätöksenteon ulkopuolelle. Nämä ryhmät ovat kuntalaiset ja kansalaiset. Tyytymättömyys purkautuu tietenkin Perussuomalaisten kautta, koska kaikki vanhat puolueet ovat olleet niitä jotka eivät kansaa ole päättämään päästäneet.
Mielenkiintoisia yhtymäkohtia.
Muutamia pointteja:
Suuri osa näistä uusista herännäisistä, minä itse mukaanlukien, on ”löytänyt” perussuomalaiset, ja tiedot jonka perusteella ovat päättäneet antaa äänensä näille, suurelta osin itsenäisesti. Osa on lähtenyt pienistä porukoista ja ”yhdentynyt” samanmielisten kanssa vasta verkossa. Niinpä tämä ryhmä on itse asiassa melkoisen sekalainen joukko, ja ero vaikkapa historiallisiin kansannousuihin tuntuu merkittävältä.
Suuri osa näistä ihmisistä, jälleen minä itse mukaanlukien, on hyvin kriittisiä poliittisen tiedon ja puolueiden suhteen – myös ”omansa”. Minä näin Perussuomalaisten äänestämisen keinona vaikuttaa konkreettisiin ongelmiin, joista olin lukenut ja myös nähnyt omin silmin. Kuitenkin, jos Perussuomalaiset tekevät mielestäni kehnoa politiikkaa, tai eivät saa tulevaisuudessa mitään merkittävää aikaiseksi, ei minulla ole ongelmia vaihtaa leiriä tai jättää äänestämättä.
On huomattava, että tuo aseman huonontuminen, josta puhut, ei tarvitse olla vielä todellisuutta Suomessa, jotta siihen reagoiminen olisi perusteltua. Yhtymäkohdat muihin maihin ja niiden ongelmiin vastaavissa tilanteissa ovat usein riittävät. Muitakin syitä Perussuomalaisten äänestämiseen toki oli, ja näkisin että suuri osa niistä liittyy tiedonkulun vapautumiseen internetin myötä. Mutta se onkin jo oma juttunsa :).
Pirkka: Käsittääkseni ainakin 1900-luvun alun Suomen vasemmistolaiset joukkoliikehdinnät ovat myös syntyneet ihan tavallisten ihmisten epäoikeudenmukaisuuden kokemuksista, vaikka karismaattiset johtajat ovatkin vasta kanavoineet ne puoluepoliittiseksi toiminnaksi. Linnan Täällä Pohjan Tähden alla, sen verran kuin sitä oon lukenut, vaikuttaa hyvältä kuvaukselta niistä.
Perussuomalaisia olis tietysti luontevinta verrata SMP:hen ja Soinia Vennamoon, mutta tunnen historiaa sen verran huonosti, että en oikein osaa sanoa, onko silloin ollut joku legitimiteettikriisi, ja millaisia olivat SMP:n vaiheet poliittisena liikkeenä.
Halla-Aho sen sijaan tuntuu olevan nimenomaan nykyaikainen karismaattinen johtaja blogeineen ja hommafoorumeineen. Mutta henkilökohtaiset ominaisuudet eivät ehkä riitä kovin suuren massaliikehdinnän innoittajiksi. Tiedä häntä.