Kuinka pitkään olenkaan ollut vapaiden ja avoimen lähdekoodin ohjelmien (VALO; lyhenne ei ole kovin vakiintunut ja käytän sitä tässä kokeillakseni, kuinka luontevalta se tuntuu) yhteisön sivustaseuraaja, aktiivisemmin tai passiivisemmin. Siitä lähtien, kun nelisen vuotta sitten ymmärsin, että Internet Explorerille on olemassa parempi vaihtoehto ja löysin OpenOfficen, avoimen lähdekoodin ajatus on aiheuttanut positiivista poltetta minussa. Siirtyminen Ubuntu Linuxin käyttäjäksi kohta kolme vuotta sitten oli looginen seuraus tästä kehityksestä. Kuten suuri osa meistä, minut oli jo alaikäisenä kastettu Windows-seurakuntaan. Virukset, käyttöjärjestelmän rapautuminen kuin itsestään ja kalliit lisenssimaksut (jotka tietenkin pakottivat nuoren piratismiin) ajoivat minut pois sieltä. Ja analogia jatkuu – Linuxiin emigroituminen tuntui yhtä vapauttavalta kuin sellaisesta uskontokunnasta eroaminen, jonka oppeihin ei ole aikoihin, jos koskaan uskonut.

Koko tämän ajan minulla on ollut polte, lähes uskonnolliselta tuntuva tunne siitä että tämä on oikein ja moraalista. Kuitenkaan en ole ajautunut mukaan yhteisöön, enkä edes mitenkään järjestelmällisesti tutustunut aiheeseen itsenäisesti. Mahdollisuuksia olisi kyllä ollut. Tampereella toimii Linux-käyttäjien ryhmä Linkku, verkko on täynnä erilaisia muita yhteisöjä. Richard M. Stallmanin kirjoituksia on saatavilla niin paljon kuin jaksaa lukea. Muut poltteet vain ovat olleet voimakkaampia.

Nyt olen toden teolla aloittanut VALO-tutkimuskirjallisuuteen tutustumisen ja ilmiön systemaattisemman pohtimisen. Jostain syystä juuri nyt on ideologisena poltteena alkanut ja vähitellen arkipäiväistynyt suhde leimahtanut uudelleen. Tuntuu, että tässä on kyseessä paljon suurempi ilmiö kuin se, että saa hyviä ohjelmia käyttöönsä ilmaiseksi ja laillisesti (en ole koodaaja enkä siksi voi käytännössä hyötyä koodin avoimuudesta juuri muulla tavalla). Eric Raymond vertaa avointa kehitysmallia basaariin ja suljettua katedraaliin (The Cathedral and the Bazaar, 2000), Pekka Himanen taas puhuu akatemiasta ja luostarista (Hakkerietiikka ja informaatioajan henki 2001). Luostarikatedraali vai akatemiabasaari? VALOn vetovoimaa ei lainkaan vähennä se, että sen toimintaperiaate vertautuu helposti tiedeyhteisön toimintaperiaatteeseen. Koodi (tutkimustulokset) jaetaan, jokainen halukas saa tehdä parannusehdotuksia ja ne vertaisarvioidaan.

Nyt kun olen päässyt vauhtiin asian kanssa, materiaalista ei tunnu olevan puutetta. Netistä löytyi useita tunteja aihetta käsittelevää videomateriaalia. Mainittakoon vaikka dokumentit Revolution OS ja The Code Linux, Mark Shuttleworthin esitelmä Ubuntusta ja Linus Torvalds Linuxin alkuperästä. Vertaisarvioitu internet-tutkimusta julkaiseva First Monday -verkkolehti on julkaissut lukuisia artikkeleita VALOsta ja vuonna 2005 kokonaisen teemanumeron. Ryhmä Tampereen yliopiston tutkijoita on tehnyt empiiristä tutkimusta VALOsta, esimerkiksi kehittäjien motiiveja tarkasteleva Protestant ethic strikes back.

Materiaalitulvan ja hajanaisten ajatusten seurauksena on toivottavasti jonkinlaista jäsentynyttä ajattelua. Toivon myös, että minut viime vuosina kiireisenä pitänyt sosiologia ja filosofia kontribuoivat tähän ymmärrykseen. Ehkä joskus opettelen myös ohjelmointia ja ehkä joskus uskaltaudun mukaan itse yhteisöönkin.