Norjan traagisten tapahtumien jälkeen on käyty keskustelua niiden syistä ja keinoista ehkäistä vastaavan toistuminen. Voimakkaaksi virtaukseksi keskustelussa on muodostunut vihapuhe-puhe, jossa yhdet osapuolet kehottavat ihmisiä miettimään sanomisiaan tai esittävät tavoitteekseen kitkeä vihapuhe tavalla tai toisella. Ne, joihin syytökset kohdistuvat ja toisaalta sananvapauden vaalijat laajemmin taas pitävät vihapuheen rajoittamista puuttumisena perusoikeuksiin.

Olen itse kumpaakin mieltä, mutta ajattelen, että argumentit voisivat kohdata toisensa hieman paremmin. Mistä kukakin oikein puhuu? En väitä kolunneeni kaikkia puheenvuoroja niin tarkasti, että voisin uskottavasti väittää jotain keskustelun luonteesta, mutta analyysin vuoksi voisin erotella vihapuheesta huolestuneiden väitteistä kolme toisistaan poikkeavaa tyyppiä.

1. Se mitä sanot perustuu virheellisiin oletuksiin ja on typerää.
2. Se mitä sanot loukkaa muita ihmisiä ja on siksi moraalitonta.
3. Se mitä sanot pitäisi olla laissa kiellettyä.

Ensimmäinen variantti siis keskittyy vihapuheen taustalla olevan argumentoinnin pitävyyteen, toinen toisten kunnioittamiseen ja moraaliin ja kolmas siihen, mikä lain mukaan tulisi olla sallittua ja mikä ei. Näistä vain kolmas variantti on uhka sananvapaudelle perusoikeutena. Ensimmäinen variantti on osallistumista väittelyyn vallitsevista tosiasioista ja syy-seuraussuhteista, toinen taas väittelyyn toivottavasta käyttäytymisestä ja sopivasta keskustelukulttuurista.

Noniin, ladotaanpa nyt tämän pikaisen analyysin pohjalta omat kannat pöydälle.

1. En ajattele, että maahanmuuttajat tai islam on Euroopalle tai Suomelle merkittävä uhka. En myöskään ajattele, että asiallinen maahanmuutosta keskusteleminen on uhka millekään poliittiselle puolueelle. Nyt kun asia on esillä ja ihmiset siitä kiinnostuneita, keskustelu olisi hyvä käydä kunnolla. Liian vähän puhutaan itse asiasta eli maahanmuutosta ja liikaa maahanmuuttokeskustelusta. (Tähän sorrun nyt itsekin.)

2. Ajattelen, että sananvapaus pääsee todella arvoonsa vasta, kun keskusteluilmapiiri on kaikkia osapuolia kunnioittava niin, että periaatteellinen mahdollisuus ilmaista oma mielipiteensä mahdollisimman monella myös aktuaalisesti toteutuu. Kasvokkaisessa keskustelussa läsnäolevien ihmisten loukkaaminen on huomattavan vaikeaa, mutta niin sanoakseni kaistan kapeuden vuoksi äänekkäin on usein eniten äänessä. Netissä kaistarajoitusta ei periaatteessa ole, mutta kasvottomampi ymäristö tekee loukkaamisesta helpompaa. Äänessä ovat netissäkin eniten voimakastahtoiset mielipidevaikuttajat, joista jotkut saattavat loukkaavilla puheenvuoroilla hiljentää ”hiljaista enemmistöä” entisestään. Ideaalinen olisi tietenkin kaikkia kunnioittava ja kaistarajoituksista vapaa ympäristö.

3. Nykyinen sananvapauslainsäädäntö lienee hyvä. On ehkä muistettava, että se sisältää myös rajoituksia esimerkiksi kunnianloukkauksen, yksityisyydensuojan ja kansanryhmää vastaan kiihottamisen osalta.