Tekee mieli siteerata ihan perusasioita, kun satuin lukemaan kirjaa tenttiä varten. Max Weber pitää Protestanttisessa etiikassa alla olevaa Benjamin Franklinin sitaattia lähtökohtana tutkielmalleen, joka käsittelee ”kapitalismin hengen” syntyä:
***
”Muista, että aika on rahaa. Kun joku ansaitsee työllään kymmenen shillinkiä päivässä ja käveleskelee puoli päivää tai laiskottelee huoneessaan, hän ei kuluta vain niitä kuutta penniä, jotka hän kuluttaa laiskotellessaan, vaan niiden lisäksi hän on kuluttanut tai pikemminkin heittänyt menemään vielä viisi shillinkiä.
Ajattele, että luotto on rahaa. Jos joku antaa sinun pitää jatkuvasti rahat senkin jälkeen, kun ne olisi ollut maksettava takaisin, hän lahjoittaa sinulle etunsa tai niin paljon kuin tänä aikana voit niitä käyttää hyväksesi. Summa nousee huomattavaksi, kun miehellä on paljon luottoa ja hyvää käyttöä sille.
Muista, että raha poikii ja on hedelmällistä. Raha voi tuottaa rahaa ja jälkeläiset voivat tuottaa yhä enemmän ja niin edelleen. Viisi shillinkiä kiertää ja tulee kuudeksi, liikkuu jälleen ja siitä tulee seitsemän shillinkiä ja kolme penniä ja niin edelleen, kunnes siitä on tullut kenties sata sterlinginpuntaa. Mitä enemmän rahaa on, sitä enemmän se kiertokulussa tuottaa, niin että hyöty kasvaa aina vain nopeammin. Se joka tappaa emakon, tuhoaa koko sen jälkikasvun aina tuhannenteen jäseneen saakka. Se joka tuhlaa viisishillinkisen, murhaa (!) kaiken, mitä sillä olisi voinut tuottaa: kokonaisia kolonnia sterlinginpuntia.
Muista, että – sananparren mukaan – hyvä maksaja on jokaisen kukkaron herra. Jos sinut tunnetaan siitä, että maksat takaisin täsmällisesti lupaamasi aikana, voit aina lainata kaiken rahan, mitä ystäväsi eivät sillä hetkellä tarvitse.
Tämä on välistä suureksi hyödyksi. Ahkeruuden ja kohtuullisuuden ohella ei mikään vie nuorta miestä niin paljon eteenpäin maailmassa, kuin täsmällisyys ja vanhurskaus kaikissa hänen liiketoimissaan. Siksi älä koskaan pidä lainattua rahaa tuntiakaan yli sen ajan, minkä lupasit takaisinmaksuajaksi, jottei ystäväsi loukkaantuisi sinuun ja sulkisi kukkaroaan sinulta ainaiseksi.
Miehen täytyy huomata vähäpätöisimmätkin asiat, jotka vaikuttavat hänen luottoonsa. Vasarasi lyönti, jonka velkojasi kuulee viideltä aamulla ja kahdeksalta illalla, tekee hänet puoleksi vuodeksi tyytyväiseksi. Mutta jos hän näkee sinut biljardipöydän ääressä tai kuulee äänesi kapakasta silloin, kun sinun pitäisi olla työssä, hän antaa seuraavana aamuna karhuta sinulta laskua ja vaatii rahojaan takaisin, ennen kuin olet saanut niitä edes käyttöösi.
Lisäksi tämä osoittaa, että muistat velkasi, ja se saa sinut näyttämään yhtä huolelliselta kuin rehelliseltäkin mieheltä ja se enentää luottoasi.
Ole varuillasi, jottet pidä kaikkea omistamaasi omaisuutenasi etkä elä sen mukaisesti. Tämän erehdyksen tekevät monet ihmiset, joilla on luottoa. Varoaksesi sitä pidä tarkkaa laskelmaa menoistasi ja tuloistasi. Jos näet kerran sen vaivan, että otat huomioon yksityiskohdat, on sillä seuraava hyvä vaikutus: Huomaat kuinka ihmeellisesti pienet menot paisuvat suuriksi summiksi ja havaitset, missä olisi voinut säästää ja missä voi tulevaisuudessa säästää.
Voit saada 6 punnalla vuodessa 100 puntaa käyttöösi, jos sinut tunnetaan viisaana ja rehellisenä miehenä. Se joka tuhlaa muutamia shillinkejä päivässä hyödyttömästi, tuhlaa 6 puntaa vuodessa, ja se on 100 punnan käytön hinta. Se joka tuhlaa jonkin shillingin arvosta päivässä aikaansa vaikka vain pari minuuttia, menettää, kun päivät lasketaan yhteen, etuoikeutensa käyttää 100 puntaa vuodessa. Se joka haaskaa aikaansa 5 shillingin arvosta, menettää 5 shillinkiä ja voisi yhtä hyvin heittää 5 shillinkiä järveen. Jos menetät 5 shillinkiä, et menetä vain sitä summaa, vaan kaiken, mitä sen käytöllä olisit voinut ansaita elinkeinonharjoituksessa – mikä on kohonnut huomattavaksi summaksi, kun kerrallinen nuori mies on tullut vanhemmaksi.”
Weber, Max (1980 [1904-1905]) Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki. Suomentanut Timo Kyntäjä. Porvoo: Wsoy. Sivut 34-36.
***
Jääköön analyysit nyt, mutta tässä teille uskonpuhdistaja Jean Calvin.
Puoliksi yllätyin tiedosta, että kelpo Maxia yhä tentitään. No, onhan hän yksi niistä kolmesta suuresta sosiologian perustajasta. Tosin Weber uskottelee kahden ilmiön yhteisestä esiintymisestä voivansa päätellä että yksi on toisen seuraus, mutta hänen merkityksensä onkin ennen kaikkea uudenlaisen sosiologisen ajattelutavan lanseeraajana.
Olen joskus uskotellut tenttineeni tuon Protestanttisen etiikan, mutta huomaan, että Kyntäjä sai käännöksensä julkaistuksi vasta 5 vuotta valmistumiseni jälkeen. Ostin aikoinani tuon suomenkielisen version, mutta se hävisi muutossa. Viimeisin muistinvirkistykseni perustuu kirjastosta lainattuun kappaleeseen. Nyt uuden tutustumisen jälkeen luulen hieman ymmärtäväni kirjan ajatuksia. Sain juuri valmiiksi pienen harjoitelman blogiini: http://blogi.penan.net/2013/02/max-reloaded.html
Hei, kiitos kommentista ja linkistä! Sain nyt vasta aikaiseksi lukea kirjoituksesi. Minulla ei nyt juuri ole Protestanttista etiikkaa käsissäni, että voisin kirjasta suoraan tarkistaa mitä Weber sanoo, mutta kommentoin kuitenkin kirjoitustasi tässä.
En ole itsekään täysin vakuuttunut siitä, että kalvinismilla oli niin suuri merkitys kapitalistisen työetiikan synnyssä kuin Weber haluaa sanoa. Toki täytyy huomauttaa, että kapitalismi taloudellisten instituutioiden kokonaisuutena edellytti Weberinkin mukaan paljon muutakin kuin sopivaa uskonnollista työetiikkaa.
Weberin esitti, että kalvinistinen pelastusoppi ja siihen liittyvät sielunhoitokäytännöt, erityisesti työ kutsumuksena (”protestanttinen työetiikka”), olisivat olleet historiallinen lähtökohta; pitkäjänteisesti ja järkiperäisesti voittoon tähtäävä liiketoiminta (”kapitalismin henki”) olisi ollut se, mitä työetiikasta jäi jäljelle uskonnollisen aineksen hälventyessä.
Sanoit kirjoituksessasi: ”Jää epäselväksi, miten kalvinistinen moraali on voinut muuntua menestyvien kauppiaiden ja käsityöläisten moraaliksi.” Minusta siinä ei Weberin mukaan ole kysymys mistään kovin erityisestä muutoksesta, ainakaan työetiikassa itsessään. Työ oli kutsumus kalvinisteille ja se oli sitä Benjamin Franklinille. Erona on ainoastaan se, että kalvinisteilla oli sielunhoidollinen motivaatio, Franklinilla taas voittoja tulisi tavoitella puhtaammin niiden itsensä vuoksi.
Keskeinen ajatukseni oli nimenomaan miettiä, mikä on aiheuttanut mitäkin. Itse kirjan tekstissä Weber perustelee laajasti protestantismin ja kapitalismin esiintymistä samoilla alueilla, mutta ei nähdäkseni juuri ota kantaa siihen, kumpi on aiheuttanut toisen. Sen sijaan eräässä viitteessä Weber ilmaisee aika suoraan, että nimenomaan kalvinistisen teologian takana oleva ajattelu on synnyttänyt yhteiskuntaan järkiperäisen ajattelutavan. Minusta on hyvin vaikea ymmärtää Weberin perustelua, miksi hän on valinnut kausaliteetin suunnaksi juuri tämän. Yhtä hyvin voi olla niin, että tuo kalvinistisen teologian takana oleva ajattelu on nimenomaan kärkiperäisyyttä, joka on sekä lisännyt kalvinismin suosiota että samalla synnyttänyt kapitalismin.
Näissä ajatuksissa ei sinänsä ole mitään uutta. Siitä lähtien, kun ”Protestanttinen etiikka” ensi kerran ilmestyi, on arvosteltu sekä Weberin oletusta protestantismin ja kapitalismin yhteisesiintymisestä että hänen oletustaan kausaliteetin suunnasta. Varmaan löytyy sosiologeja, jotka ovat kiistelleet myös siitä, mitä Weber todella sanoi.