Filosofi John Searle aloittaa kirjansa: ”We live in exactly one world, not two or three or seventeen.” Sama lause voisi aloittaa myös sosiologi Göran Therbornin vasta suomennetun teoksen Maailma – aloittelijan opas (Vastapaino 2012). Searle puhuu toki ontologiasta ja Therborn maalaa suurin piirroin aikalaisanalyysiä, mutta heidän ajatuksensa saattavat kohdata ehkä yllättävänkin hyvin. Tämä assosiaatio minulle tuli, kun aloin selailemaan Therbornin kirjaa. Yksi maailma.
Searle kehittelee kirjassaan The Construction of Social Reality sellaista sosiaalisen todellisuuden ontologiaa, joka pohjautuu ja on siten yhteensopiva luonnontieteellisen ontologian kanssa. Kirjan voi tulkita tässä mielessä yritykseksi silloittaa perinteistä ”kahden kulttuurin” välistä kuilua, joka modernissa tieteessä on ollut tapana vetää luonnontieteiden (sciences, Naturwissenschaften) ja ihmistieteiden välille (humanities ja joskus the arts, Geisteswissenschaften). Ehkä tuossa suuressa jaossa onkin ollut enemmän kysymys juuri kulttuurieroista tieteenharjoittajien ja heidän yhteisöjensä välillä kuin mistään kovin vakavasti otettavista filosofisista erimielisyyksistä. Joka tapauksessa ajatus yhtenäistieteestä on tuntunut perinteisesti hyvin kaukaiselta. Ei Searlekaan ehkä suoranaisesti yhtenäistieteen perään haikaile, mutta sen suuntaiselta hänen projektinsa vaikuttaa. Mainittakoon, että Searlen elämäntyöhön on kuulunut sosiaalisen ontologian lisäksi puheaktiteoriaa ja mielenfilosofiaa.
Therbornin teoksen keskeinen ajatus puolestaan on, että me olemme 2010-luvulla enemmän kuin koskaan ”yhden maailman” asukkaita. Kontakteja eri kulttuuripiirien ja sivilisaatioiden välillä on ollut aina, mutta koskaan vuorovaikutus ja vaihto ei ole ollut näin tiivistä. Mukana on tullut ihmisten kasvanut tietoisuus siitä, että elinpiirimme on rajallinen ja toimet yhdellä puoliskolla maapalloa vaikuttavat toisen puoliskon asukkaisiin ja päin vastoin. Ydinsodan uhka, ihmisoikeuksien tulo kansainväliseen politiikkaan, ekologinen kriisi ja sen tiedostaminen (olkoonkin kuinka hidas tahansa), globaalit markkinat, internet.
Näin laajalle levinnyt ajatus maailmasta yhtenä paikkana on uusi ilmiö. Eurooppalaisille maailma alkoi avautua uuden ajan alussa, mutta ainakin toiseen maailmansotaan saakka se oli lähinnä valloitusten ja seikkailujen kohde. Nyt ja tulevaisuudessa tämä valloittajan suhde maailmaan ei ole mahdollinen – ei vähiten siksi, että politiikan, talouden ja kulttuurin painopiste näyttää vääjäämättä siirtyvän takaisin itäaasiaan, missä se on suurimman osan kirjoitettua historiaa ollutkin. Therbornin teoksen tarkoituksena on pysähtyä miettimään, mitä yhdessä maailmassa eläminen tarkoittaa ja millaiset voimat sitä vievät eteenpäin. Tämä on lisäksi tarkoitus tehdä yleistajuisella tavalla. En oikein malttaisi odottaa, että pääsen lukemaan kirjan loppuun.
Miten Searle ja Therborn sitten sopivat yhteen? En tiedä, se oli vain nopea assosiaatio. Ajatusleikkiä jatkamalla voisi tietysti vaikka spekuloida, että yhdessä maailmankulttuurissa on helpompi hyväksyä yksi filosofia ja yksi tiede.
Lukulistalla:
John Searle: The Construction of Social Reality
Göran Therborn: Maailma – aloittelijan opas
Soittolistalla:
Bob Marley: One Love
Queen: One Vision