Kun rakennetaan teoreettisia ja filosofisia ajatusrakennelmia, on usein tarpeen käyttää sanoja sellaisissa erityisissä merkityksissä, jotka poikkeavat arkikielen merkityksistä. Tällaisten teknisten termien sisältö voi olla läheisessä tai kaukaisessa kytköksessä arkikielen vastineeseensa. Teoreetikko voi hyödyntää arkikielen assosiaatioita tai pyrkiä karistelemaan niitä pois. Riiston käsite Karl Marxilla on ensin mainitusta hyvä esimerkki. Riistolla on Marxin kapitalismiteoriassa aivan erityinen analyyttinen ja laskennallinen merkitys, joka on riippumaton sanan moraalisesta arkimerkityksestä. Kuitenkin tuo arkimerkitys toimii (ilmeisen tarkoituksellisena) retorisena korostuskeinona. Minusta se toimii. Aina tekniset termit eivät onnistu kommunikoimaan sitä, mitä niillä haetaan. Otetaan esimerkki toiselta kuuluisalta filosofilta:

”Koska puite haastaa määräämään, se johdattaa yhteen paljastumisen tapaan. Puite on johdatuksen ohjaus kuten kaikki paljastumisen tavat. Johdatus mainitussa merkityksessä on myös esiintuominen (poiesis).”

Martin Heidegger (2007) Tekniikka ja käänne (s. 29). Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura ry.

Aina ei ole kuulijan vika, jos viesti ei välity. En haluaisi laskea tätä kielimuuria kokonaan senkään syyksi, että päätin ottaa tämän kirjasen käteeni yömyöhään ennen nukkumaanmenoa. Lasketaanpa tämän kolmen virkkeen mittaisen kappaleen sisältämät tekniset termit: (1) puite, (2) haastaa, (3) määrätä, (4) johdattaa, johdatus (5) paljastuminen, paljastumisen tapa, (6) esiintuominen. Lainaus on silkkaa kukkua, jos Heideggerin tapa käyttää kieltä ylipäätään ja näiden nimenomaisten sanojen nimenomainen merkitys ei ole tuttu. Heideggerin puolustukseksi on sanottava, että hän on tavallaan esitellyt sanat aiemmin esseessään. (Edit: On tietysti hyvä muistaa sekin, että tämä on suomennos saksankielisestä kyhäelmästä, ja kieli toimii luultavasti paremmin alkukielellä.)

Joka tapauksessa sanojen sujuva ymmärtäminen saattaisi edellyttää laajempia opintoja Heideggerin tekstien parissa, minulle Martin Heideggerin filosofia on tuttua vain suurpiirteisesti. Uskallanpa myös epäillä, että tekstien tuntemuksen lisäksi tarvittaisiin aimo annos eksegeesiä. Heideggerin tapauksessa saattaa myös olla, että sana ”tekninen termi” ei oikein tee oikeutta sille, miten hänen pyrkimyksenään on luoda kokonaan uusi kieli ajattelunsa jäsentämiseksi.

No, filosofian klassikoksi tuleminen ehkä edellyttää monien uusien sanojen keksimistä, ja niiden määrittelemistä sen verran kutkuttavan epämääräisellä tavalla, että siitä riittää ainekset vuosisataiselle tulkintaperinteelle koulukuntakiistoineen.

On mahdollista, että joskus palaan Heideggeriin hänen parissaan enemmän harrastaneiden johdolla, mutta ei tämä kyllä lupaavalta näytä. Ja nukutaan nyt ensin.