(Muokattu 14.10.2013)

Linuxin tulkinnallinen joustavuus

Tutkimuksen tarkoituksena on ollut eritellä tekniikan ja sukupuolen suhteita ja erityisesti tietoteknisen kompetenssin sukupuolittuneisuutta. Huomio on kiinnittynyt Linux- käyttöjärjestelmään ja sen käyttäjiin konkreettisina tutkimuskohteina. Toisessa luvussa olen tarkastellut aiempaan kirjallisuuteen pohjautuen Linuxin juuria hakkeriyhteisöissä ja -etiikassa sekä vapaiden ja avoimien ohjelmistojen liikkeessä. Kolmannen luvun lopussa olen luonnostellut teoreettisen viitekehykseni pohjalta käyttöjärjestelmiä sosiaalisina objekteina. Neljännessä luvussa olen tarkastellut kyselyaineiston avulla Linuxin käyttäjien antamia merkityksiä käyttöjärjestelmille kiinnittäen erityistä huomiota sukupuolieroon. Viidennessa luvussa olen tarkastellut Linuxin naiskäyttäjiin kohdistuvia odotuksia haastatteluaineiston avulla. Päätösluvussa kokoan tutkimuksen tulokset yhteen ja arvioin tutkimusta.

Vapaat ohjelmistot ja kompetenssi

Avoimen lähdekoodin GNU-lisenssi tekee Linuxista ja muista vapaista ohjelmistoista erityislaatuisia verrattuna nykyaikana tavallisempiin suljettuihin ja kaupallisiin ohjelmistoihin verrattuna. Jälkimmäisissä ohjelmiston kehittäjät ja käyttäjät on teknisesti, juridisesti ja sosiaalisesti erotettu toisistaan, kun taas vapaissa ohjelmistoissa tällaista erottelua pyritään aktiivisesti purkamaan.

Teknisesti kehittäjän ja käyttäjän ero tuotetaan suljetuissa ohjelmistoissa niin, että ne jaellaan ainoastaan laitteistojen (mutta ei ohjelmointitatoisenkaan ihmisen) ymmärtämässä muodossa, jolloin ohjelmiston toimintaperiaatteeseen tutustuminen on käytännössä mahdotonta. Erottelu vahvistetaan juridisesti tekijänoikeudella ja käyttöehdoilla, jotka kieltävät muutosten tekemisen, kopioinnin ja jakelun siinäkin tapauksessa, että lähdekoodi jostain syystä päätyisikin käyttäjälle. Sosiologisesti huomionarvoista on, että ero kehittäjän ja käyttäjän välillä tuotetaan kyseenalaistamattomaksi ja itsestäänselväksi.

Vapaissa ohjelmistoissa sekä tekniset että juridiset estot on eksplisiittisesti poistettu. Käytännössä kehittäjät ja käyttäjät voivat edelleen olla erillisiä ryhmiä, mutta mitään formaalia estettä niiden sekoittumiselle ei ole. Avoimien käyttöehtojen tarjoamista mahdollisuuksista tutkia, kokeilla ja muokata ohjelmistoa on kuitenkin eniten iloa sellaiselle, joka niitä osaa hyödyntää. Kysymys kompetenssista on silloin periaatteessa jatkuvasti auki. Kehittäjän ja käyttäjän välisen eronteon sijaan erottautuminen tapahtuu kompetenssin perusteella. Jokainen avunpyyntö on tavallaan ilmaus kompetenssista (tai sen puutteesta) ja nostaa potentiaalisesti esille vastakysymyksen: ”Miksi et korjaa sitä itse?”

Linux on Wiebe Bijkerin (1995, 73-77) termein tulkinnallisesti joustava, ja eri ihmisryhmille siihen liittyy erilaisia intressejä, käyttötarkoituksia ja ongelmia. Yhtäällä on edistyneiden ja kompetenttien harrastajien tulkinnat, toisaalla vähemmän kompetenttien peruskäyttäjien tulkinnat. Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella sitä, jakautuvatko tulkinnat myös sukupuolittuneella tavalla, siis onko olemassa ”miesten Linux” ja ”naisten Linux”.

Linuxin distinktioluonne ja peruskäyttäjäoletus performatiivisena stereotypiana

Kulttuurinen kytkös kompetenssin ja miessukupuolen välillä oli tutkimuksessa jo lähtökohtana, mutta aineistot vahvistivat ja monipuolistivat käsitystä siitä. Kyselyaineiston perusteella Linuxin käyttäjät pitävät Linuxia selkeästi parempana käyttöjärjestelmänä kuin Windowsia, ja tulkitsen tämän liittyvän Linuxin distinktioluonteeseen. Linuxin käyttö on tietoinen valinta, johon liittyy esimerkiksi teknis-käytännöllisiä (”Linux toimii paremmin”) ja eettis-ideologisia (”Linuxin käyttäminen on oikein”) paremmuuden kriteerejä.

Kyselyn perusteella Linuxin mieskäyttäjillä eronteko Windowsiin on voimakkaampaa kuin naiskäyttäjillä. Miehillä eronteko vaikuttaisi lisäksi painottuvan enemmän teknis-käytännöllisiin syihin, kun naisilla on suhteessa enemmän eettis-ideologisia syitä. Näiden tulosten perusteella on perusteltua ajatella, että sukupuoli on relevantti tekijä Linuxin tulkinnallisessa joustavuudessa.

Haastatteluaineistossa Linuxin naiskäyttäjät itse tarjoavat tälle sukupuolittuneelle Linuxille tulkintoja oman kokemuksensa pohjalta. Kulttuurissa kompetentin paikkaa tarjotaan helpommin miehelle kuin naiselle. Toisin päin sanottuna miehenä oleminen on mutkattomampaa yhdistää kompetenttina olemiseen kuin naisena oleminen. Siinäkin tapauksessa, että nainen olisi kiinnostunut tutustumaan, oppimaan ja harrastamaan, häntä ei oteta vakavasti (neuvotaan joko puolivillaisesti tai liian perusteellisesti), ja lisäksi nörtin leima lyödään naiselle helpommin kuin miehelle. ”Jos on vähänkin kiinnostunut, on automaattisesti nörtti, ja poika joka on samassa määrin kiinnostunut on vaan ihan tavallinen poika, ei erityisesti nörtti.” (V2) Kyse on Kirsi Juhilan termein (2012, 184) laajalle levinneestä stereotyyppisestä kategorisaatiosta, jossa naisen kategoria ja kompetentin kategoria sulkevat toisensa pois. Poissulkevuuden vuoksi nörtin leima on samalla uhka naiseudelle.

Stereotyyppinen kategorisaatio, jonka analyysiä tehdessäni nimesin peruskäyttäjäoletukseksi, on performatiivinen eli itsensä toteuttava. Perheissä tietokone sijoitetaan ennemmin pojan kuin tytön huoneeseen ja poikia rohkaistaan enemmän tekniikan käyttäjinä (V5). Odotuksiin mukautuminen on helpompaa kuin niiden haastaminen, ja ne ohjaavat myös uravalintoja sukupuolisidonnaisesti (V3). Hankaluudet naiseuden ja kompetenttiuden yhdistämisessä eivät lopu edes koulutuksen jälkeen työelämässä, vaan naisille asiantuntijuuden osoittaminen on suuremman työn takana kuin miehille (V8, V9). Kun naiset ovat määrävähemmistönä tietotekniikan harrastajien tai ammattilaisten yhteisöissä, heistä tulee herkemmin sukupuolensa edustajia, kun miehiin suhtaudutaan yksilökohtaisemmin (V1, V6). Tekniikan kanssa haparoivasta naisesta yleistetään kaikkiin naisiin, mutta haparoivasta miehestä ei yleistetä kaikkiin miehiin. Tähän liittyy kahden haastateltavan esille nostama sarjakuva (kuva 8).

Vaikka haastateltavien tulkinnat eivät ole koeteltuja kausaaliväittämiä, niiden pohjalta on mahdollista muodostaa hypoteeseja siitä, miten tähän tilanteeseen on tultu. Peruskäyttäjäoletuksen läpitunkevuus ja siihen liittyvät sosiaaliset mekanismit kotikasvatuksessa, kouluissa, työelämässä ja ihan tavallisessa arkielämässä ovat sinänsä erillisiä empiirisen tutkimuksen kysymyksiä. Joka tapauksessa se, että ”naisten ei oleteta osaavan mitään”, tulee johdonmukaisesti kaikissa haastatteluissa esille. Haastattelemieni Linuxin naiskäyttäjien elämässä se on vaikuttavaa todellisuutta, eikä ehkä ole kovin uskaliasta väittää, että se on sitä yleisemminkin tekniikan naiskäyttäjien elämässä.

Tutkimuksen arviointia

Yhteiskunnallisia panoksia

Naisiin kohdistuva peruskäyttäjäoletus on ongelma ainakin kahdesta tämän tutkimuksen kontekstissa relevantista näkökulmasta. Ensinnäkin kyseessä on sukupuolten tasa-arvoon liittyvä ongelma. Tekniikasta kiinnostuneiden naisten polku kompetentin asemaan ja sen tunnustamiseen on kivikkoisempi kuin miehillä, mikä on yksilönäkökulmasta selvä tasa-arvo-ongelma. Jos on syytä olettaa, että tulevaisuudessa teknistä kompetenssia edellyttävät tehtävät ovat yhteiskunnassa aiempaa keskeisiä, on kyseessä myös laajempi naisten vaikutusvaltaa rajoittava rakenne.

Toiseksi peruskäyttäjäoletus on ongelma vapaiden ja avoimien ohjelmistojen liikkeen kannalta, jolle potentiaalisten naiskehittäjien ja -käyttäjien menettäminen on suoraan haitallista. Vapaiden ja avoimien ohjelmistojen liike kytkeytyy laajempaan liikkeeseen, jota olen tässä tutkimuksessa nimittänyt vapaan informaation liikkeeseen. Tästä laajemmasta perspektiivistä on ongelmallista, että teknisesti helposti kopioitavissa ja jaettavissa oleva informaatio aidataan juridisesti yksityisomaisuudeksi.

Peruskäyttäjäoletuksen kaltaisten stereotypioiden syntymisestä ja olemassaolosta ei tietenkään ole kukaan yksin vastuussa, mutta toisaalta useimmat meistä ovat niistä välillisesti vastuussa. Ongelman kitkemiseksi on kätävä aktiivista kamppailua ja esimerkiksi puuttua sekä konkreettisiin arkisiin tilanteisiin, joissa stereotypiaa vahvistetaan, että laajempiin institutionaalisiin rakenteisiin, jotka ylläpitävät teknisen kompetenssin kytkeytymistä miessukupuoleen.

Validiteetti, reliabiliteetti ja tutkimusprosessi

Kysymys tutkimuksen validiteetista on osapuilleen sama kuin kysymys empiiristen tulosten tulkinnan oikeellisuudesta. Siinä määrin kun validiteetti ylipäätään voidaan saavuttaa, se lienee helpointa pitkään ja koeteltuun tutkimustraditioon kytkeytyvässä tutkimuksessa, jossa voidaan muodostaa valistunut yhteisymmärrys siitä, mitä havainnot tarkoittavat. Toisaalta edes tutkimustraditio ei ole validiteetin tae, vaan erimielisyydet saattavat palautua ratkaisemattomiin filosofisiin erimielisyyksiin.

Validiteetin ongelma on tässä tutkimuksessa erityisen polttava, sillä mitään tutkimustraditiota ei ole, ja tutkimus on ennemminkin yksinäistä eksploraatiota. Kyselyaineistoa ei ole kerätty millään hiotulla ja vakiintuneella instrumentilla, eikä satunnaisotannalla. Faktorianalyysin käyttäminen takaa sen, että tulkinta ainakin jossain määrin perustuu aineistossa olevaan korrelaatiorakenteeseen. Silti toisesta näkökulmasta aineistoa tarkasteleva tutkija tulkitsisi sitä toisella tavalla.

Haastatteluaineistossa tulkinnan kysymys ei ole ainakaan vähempää merkityksellinen, etenkin kun olen pyrkinyt tekemään eroa empiristiseen laadulliseen metodologiaan ja tekemään haastattelujen perusteella päätelmiä haastattelujen ulkopuolisesta sosiaalisesta todellisuudesta. Peruskäyttäjäoletukseksi nimeämäni ilmiö kyllä tulee esille läpi aineiston, mutta sen esiintulo on tutkijan aktiivisen kysymisen tulosta. Kun tarkoituksena on kuvata sosiaalista faktaa, on lukijan on luotettava siihen, että en ole tutkijana manipuloinut haastateltavia tuottamaan juuri tuollaista vastausta, ja siihen, että haastateltavat eivät jostain muusta syystä tule virheellisesti tuottaneeksi tuollaista vastausta.

Reliabiliteetissa taas on kysymys tutkimusprosessin luotettavuudesta. Olen pyrkinyt avaamaan tutkimuksen eri vaiheita ja konkreettisia analyysimenettelyjä aiemmissa luvuissa. Yleisesti ottaen tieteellinen tutkimus noudattanee harvoin ideaalia lineaarista prosessia, jossa valitaan ensin tutkimuskysymys, sitten sen selvittämiseen soveltuvat aineistot ja analyysimenetelmät, ja lopulta tuotetaan uusia tutkimustuloksia juuri siitä kysymyksestä, jota alun perin lähdettiin tutkimaan. Näin ei käynyt tässäkään tapauksessa. Tutkimusprosessin käynnistivät käsissäni ollut kandidaatin tutkielman aineisto sekä ajatus siitä, että Tampereelta valmistuvan sosiologin olisi aiheellista tietää jotain myös laadullisen tutkimuksen tekemisestä. Suurin teoreettinen intohimo liittyi sosiaalisen todellisuuden luonteeseen ja sosiaaliseen konstruktionismiin, joka perusorientaationa vaikutti saaneen hallitsevan aseman sosiologisessa tutkimuksessa. Suurin poliittinen intohimo taas oli alun perin avoimen ohjelmistokehityksen edistäminen. Sukupuolikysymys tuli mukaan hieman puun takaa.

Näistä aineksista kootulla tutkimusasetelmalla on nähdäkseni kaksi pääasiallista heikkoutta. Ensimmäinen on se, että sukupuolen ja teknologian suhteista käyty keskustelu feministisen tutkimuksen piirissä on minulle tuttua vain hyvin pintapuolisesti. En ole siis keskusteluttanut teoreettista orientaatiotani feministisen teoretisoinnin kanssa tai suhteuttanut tutkimustani feministisen tutkimuksen traditioihin. Se on tietenkin ongelmallista, kun sukupuoli on tutkimuksen keskiössä.

Toinen heikkous on se, että olen haastatteluaineiston tulkinnassa ja jäsentämisessä käyttänyt varsin kehittymätöntä ad hoc -tyylistä menettelyä. Kielen ja vuorovaikutuksen tutkimiseen keskittyvä laadullinen metodologia, jossa myös käsittelemäni etnometodologisen kategoria-analyysin juuret ovat, ei minun tarkoituksiini sovellu, enkä löytänyt (tai osannut etsiä) sopivampia haastatteluaineiston tulkintaan liittyviä analyysiperinteitä. Epävarmuuden myötä kynnys aloittaa haastatteluaineiston työstäminen oli korkealla.

Ilmeisistä puutteista huolimatta olen prosessiin kokonaisuudessaan tyytyväinen. Searlen sosiaalisesta ontologiasta, Bergerin ja Luckmannin konstruktionismista ja Bijkerin teknologian sosiologiasta muodostui mielekäs ja koherentti teoreettinen lähestymistapa. Kyselyaineiston ja haastattelujen yhdistäminen ei tuottanut suurempia ongelmia. Teknisen ja muunkin kompetenssin sukupuolittuneisuus tuskin menettää ajankohtaisuuttaan ilmiönä ja tutkimusaiheena. Sama koskee avointa lähdekoodia, immateriaalioikeuksia tai laajemmin informaatioteknologiaa ja siihen liittyviä yhteiskunnallisia käytäntöjä.