En valitettavasti päässyt Media ja nykyajattelu -kurssin ensimmäiselle tapaamiselle, mutta oheismateriaalit herättävät ajatuksia ihan yhtä lailla. Tämä kirjoitus pohjaa siis niihin.

Abu Ghraibin kaupunki Irakissa on saanut osakseen paljon negatiivista huomiota. Siellä sijaitsi Saddam Husseinin valtakaudella vankila, jossa kidutettiin toisinajattelijoita. Yhdysvaltojen johtama koalitio käytti samaa vankilaa omiin kidutustarkoituksiinsa miehitettyään Irakin vuonna 2003. Suuren yleisön tietoisuuteen nousi kuvia, joissa irakilaisia nöyryytetään seksuaalisesti provokatiivisissa asennoissa, joihin heidät on pakotettu.

Skandaali nostaa esille ”lännen” ja ”muun maailman” (sosiaalisina konstruktioina) välisen erottelun. Kautta historian länsimaisten suurvaltojen yleiseen ajatteluun on kuulunut jako sivistyneisiin ja barbaarisiin ihmisiin, oli se sitten epäluulon ja tietämättömyyden tai tietoisen identiteettipolitiikan tulosta. Sosiologi Norbert Elias kuvasi länsimaiden historiaa sivilisaatioprosessina, jossa etiketti ja itsekontrolli jatkuvasti lisääntyvät. Tämä aatelistosta muihin sosiaaliryhmiin levinnyt ”sivistys” tarkoitti pidättäytymistä julkisesta seksuaalisuuden esittämisestä ja ruumiillisuudesta ylipäätään, tarkkaa hygieniaa ja ”likaisuuden” välttämistä. Likaisuuden voi tässä tapauksessa käsittää Mary Douglasin tavoin jonain, joka on väärässä paikassa tai joka ei sovi kulttuurin jäsentämiin kategorioihin. (Ks. Saaristo & Jokinen 2005, 136, 171.)

Stuart Hall esittää, että kulttuurinen identiteetti vaatii aina myös jonkun ulkoryhmän. Länsimaissa tämä on tarkoittanut pitkälti muuta maailmaa. ”Länsi” ei ole maantieteellinen kategoria, vaan historiallinen ja kulttuurinen (Hall 1999, 77-84). Viime aikoina ulkoryhmäksi on muodostunut yhä selkeämmin islamilainen maailma, ja Abu Ghraibin tapahtumat voidaan nähdä osana tätä erottelua. 1960-luvulta alkaen länsimaissa on tapahtunut niin kutsuttu seksuaalinen vallankumous, minkä seurauksena länsimaat eivät suinkaan ole alkaneet pitää itseään sivistymättömämpinä kuin aiemmin. Sen sijaan käsitekset sivistyksestä ja barbariasta ovat kääntyneet. Sivistyneessä valtiossa seksuaalisuuteen suhtaudutaan avoimesti.

Süreyya Evren esittää, että Yhdysvallat halusi käyttää juuri islamilaisten varautuneempaa suhtautumista seksuaalisuuteen ja homouteen hyväkseen kuulusteluissa. Vangit pakotettiin asentoihin ja akteihin, jotka heille olivat vastenmielisiä jo sellaisenaan. Pakottaminen tietysti toi osansa nöyryytyksestä, ja erityisesti se, että tilanteet myös kuvattiin. Sen lisäksi, että vankeja nöyryytettiin yksityishenkilöinä, koko islamilaista kulttuuria nöyryytettiin esittämällä se primitiivisenä, suvaitsemattomana ja ahdasmielisenä. Evrenin mukaan tällainen nöyryyttäminen ei sinänsä ole uutta Yhdysvaltojen interventioissa ympäri maailmaa. Uutta sen sijaan oli se, että kuvia levisi uutisten ja internetin välityksellä valtavia määriä ihmisten nähtäville. Näin koko Abu Ghraib -skandaalista muodostui länsimainen spektaakkeli. Spektaakkeliluonne näkyy myös siinä, että fyysisesti käytetyt kidutusmuodot eivät suinkaan olleet pahimpia mahdollisia. Kidutuskeinona Abu Ghraibin valokuvat ovat lähempänä keskiaikaista jalkapuuta: ne satuttavat vain kohteensa kunniaa.

Stoalaisen ja buddhalaisen filosofian jäänteitä on ympäri maailmaa sen verran, että on yleensä kulttuurisesti arvostettavaa kyetä vastustamaan kipua tai vastoinkäymisiä elämässä. Näihin vastoinkäymisiin ei kuitenkaan kuulu häpeä. Ihmiset, jotka ovat hyviä tulemaan toimeen häpeän kanssa ovat sosiopaatteja, joille yhteisön normit eivät merkitse mitään. Sosiologisissa tarkasteluissa häpeää on pidetty yhteiskunnan kiinteyttä ylläpitävänä voimana (ks. esim. Turner & Sets). Mikä siis olisi pahempaa kidutusta kuin julkinen häpeä?

Lähteet:

Evren, Süreyya: Abu Ghraib: the spectacle of torture

Wikipedia (en): Abu Ghraib prison, Norbert Elias, Mary Douglas, Stuart Hall, Süreyya Evren

Hall, Stuart (1999): Identiteetti. Tampere, Vastapaino.

Saaristo, Kimmo & Jokinen, Kimmo (2005): Sosiologia. Helsinki, WSOY.

Turner, Jonathan & Sets, Jan (2005): The Sociology of Emotions. Cambridge, Cambridge University Press.