Sain inspiraation tähän tekstiin aavistuksen päivänpoliittisemmasta keskustelusta, joka käytiin Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden puheenjohtaja Hanna Hakon, sotahistorian tutkija Jussi Jalosen ja Vasemmisto-opiskelijoiden puheenjohtaja Milla Jurvan toimesta. Aihe on vaikea ja vaivaannuin muutenkin keskustelun sävystä, joten päätin suojautua abstraktimman teoretisoinnin taakse.
Leikki on olennaisesti rajojen ja sääntöjen koettelua. Se tapahtuu sellaisen arkitodellisuudesta vieraannutetun ”mitä jos” -asenteen sisällä, jota tutkijat ovat tavanneet kutsua taikapiiriksi. ”A playful nip is not a bite.”
Minulle on painokkaasti – teoreettisesti ja empiirisesti perustellen – kerrottu, että säännöt usein vahvistuvat, kun niitä rikotaan ja koetellaan. Tämä perustuu siihen, että normaalisti itsestään selvät ja ehkä hyviksi havaitut säännöt tulevat esille ja ne ehkä havaitaan uudelleen hyviksi. Uskaliaasti tätä voisi pitää jopa melko perustavana muutoksen ja jatkuvuuden dynamiikkana yhteiskunnassa.
Tässä kohtaa on paikallaan nyökätä hyväksyvästi liberaalien suuntaan, sillä heidän oikeustajunsa, edistysuskonsa ja muutoksen palonsa tuloksena totuttuja rakenteita usein koetellaan. On vaikeaa kuvitella mitään edistystä, jos yhteiskunnassa ei ole tällaisia muutosvoimia. Yhtä lailla paikallaan ovat kuitenkin konservatiivit, joiden oikeustajua, pysyvien arvojen korostamista ja muutosvastarintaa on pääasiassa kiittäminen siitä, että hyviksi havaitut rakenteet havaitaan uudelleen hyviksi. On vaikea kuvitella mitään pysyvää yhteiskuntajärjestystä ilman säilyttäviä voimia.
Moraalisäännöistä kaikkein herkimpiä ovat sellaiset, joita ei voi julkisessa ajatusleikissä lähestyä muutamankaan askeleen päähän ilman, että joku huutaa ”Kauhistus ja tabu!”
Hakko lähestyy ajatuskokeen muodossa seksuaalimoraalin rajoja. Jalonen ja Jurva kauhistuvat, mutta palauttavat samalla keskusteluun, mitä hyväksi havaittuja perusteluita on nykyiselle seksuaalimoraalille. Tabuille tyypilliseen tapaan jo pelkkä asian ajatteleminen tai sen nostaminen keskusteluun on parhaimmillaan tyylivirhe ja huonoa pelisilmää, pahimmillaan raivostuttavaa ja pöyristyttävää. Itselleni tyypilliseen tapaan päädyn ajattelemaan, että kaikki ovat tavallaan oikeassa.
Palatakseni lopuksi leikin luonteeseen, täydennän alkupuolella siteeraamani Richard Schechnerin lauseen kokonaiseksi: ”A playful nip is not only not a bite, it is also not not a bite.”
***
P.S. Tarkoitan edistyksellä muutosta parempaan päin. Tämä tietenkin tarkoittaa, että yhdelle ja yhdestä näkökulmasta edistyksellinen muutos on toiselle ja toisesta näkökulmasta rappiota. Tällainen näkökulmarelativismi ei tarkoita, etteikö näkökulmien kesken voisi löytyä yhteistä ratkaisua.