Tämä on välähdys suomalaisen sosiologian historiasta siten kuin se ilmenee Sosiologia-lehden sivuilla.

”Sosiologi, joka laiminlyö kaunokirjallisuuden, ei köyhdy ainoastaan ihmisenä, vaan myöskin yhteiskunnan tutkijana.”

”Romaanikirjallisuus ei luonnollisesti voi korvata järjestelmällisesti kartutettua, empiirisesti todennettua tietoa ihmisestä ja yhteiskunnasta. Mutta kirjallisuus voi kyllä tarjota vihjeitä ja ideoita sosiologille sekä auttaa häntä havainnollistamaan käsitteitään ja väitteitään.”

Eskola, Antti (1964) Sosiologi ja kaunokirjallisuus. Sosiologia 1:1, 42-43.

Antti Eskola esittelee Lewis A. Coserin teosta Sociology Through Literature: An Introductory Reader (1963). Esimerkkeinä sosiologisesti mielenkiintoisista kirjoista mainitaan Steinbeckiä, Tolstoita ja Dostojevskiä. 2010-luvulla tuntuu, että vastaavan väitteen voisi tehdä paljon moninaisemmasta populaarikulttuurin ja fiktion joukosta. Kulttuurituotteet voivat tutkimuskohteiden lisäksi toimia myös sosiologisen inspiraation lähteinä ja havainnollistajina. Ilmeisinä esimerkkeinä tulevat äkkiä mieleen vaikkapa HBO:n sarjat Kylmä rinki (totaaliset instituutiot, etnisyys) ja Sinkkuelämää (individualismi, parisuhde-elämä, keskiluokka) sekä tosi-tv-ohjelma Big Brother (ryhmänmuodostus, ekshibitionismi, juhliminen). Pelaamista harrastaneena ja tutkineena tekee mieli tietenkin mainita myös vaikkapa kaupunkisuunnittelupeli SimCity, dystooppiset tulevaisuusvisiot Bioshockeissa ja Fallouteissa, ydinasevarustelu Metal Gear Solideissa ja ideologiset kamppailut Sid Meier’s Alpha Centaurissa. Keksi itse lisää.