Tämä on välähdys suomalaisen sosiologian historiasta siten kuin se ilmenee Sosiologia-lehden sivuilla.

“Durkheim esitti kaksi tunnusmerkkiä, joista sosiaalisen tosiasian tuntee. Ensiksikin, sosiaalinen fakta on ulkokohtainen, yksilöstä riippumaton; ja toiseksi, se pystyy vaikuttamaan yksilöön painostamalla hänet toimimaan määrätavalla. Nyt tästä näkökulmasta katsottuna lait ovat sosiologian keskeisimpiä tutkimuskohteita, sillä mitkä voisivatkaan olla sen selvempiä sosiaalisia tosiasioita kuin sosiaaliset normit, joihin lakikin kuuluu.”

“Mutta miksi Durkheimin opetukset ja esimerkki eivät ole myöhemmille sosiologeille aina kelvanneet? Yhtenä syynä ilmeisesti ovat olleet ne metodiset valinnat, joiden olemme antaneet sitoa itseämme. Suhteeton innostus haastattelumenetelmään on tuottanut vahinkoa, koska se on rajoittanut aiheenvalintaa. Haastattelemalla saamme tietoa lähinnä omasta ajastamme. […] Kun subjektiivisia seikkoja kokein, kyselyin ja haastatteluin tutkiva sosiaalipsykologia meillä nyt on eriytynyt omaksi oppiaineekseen, pitäisi sosiologian mielestäni entistä voimakkaammin suuntautua omalle alueelleen, sosiaalisten tosiasioiden tutkimiseen sekä ajallisesti ja paikallisesti tähänastista paljon laajempiin vertailuihin. Sosiologian metodiopetuksen yksinomaisena tehtävänä ei saisi olla koulutus haastatteluaineiston käyttöön, vaan ainakin yhtä tärkeää olisi kouluttaa tutkijoita, jotka pystyvät käyttämään tilasto- ja dokumenttiaineistoa historiallisiin ja kansainvälisiin vertailuihin.”

“Instituutioiden ohella sosiaalinen muutos on sellainen ongelma, jota tutkittaessa oikeusnormit ovat tärkeitä muuttujia. Jos sosiologi jättää nämä variaabelit tutkimuksensa ulkopuolelle, voi hän kuvata yhteiskunnan muuttumista ja olla apuna muutoksen ohjaamisessa vain sangen vajavaisesti, sillä juuri lakien avullahan muutosta ohjaillaan.”

Eskola, Antti (1966) Normit sosiologian tutkimuskohteena. Sosiologia 3:1, 13-15.

—

Tieteenalojen rajankäynnin kannalta on ehkä huomautettava, että Eskola aloitti saman vuonna 1966 Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian professorin virassa. Huomautukset ovat kiinnostavia yhtä kaikki. Metodiopetusta koskevat huomiot pitävät nähdäkseni myös edelleen paikkansa: haastattelu- ja kyselyaineistojen käsittelyllä on edelleen siinä ylivoimainen asema, ja se tuntuu edelleen rajoittavan ainakin opiskelijoiden opinnäytteiden aiheenvalintaa.

—

Kirjoitus on itselleni kiinnostava myös henkilökohtaisemmalla tavalla, sillä durkheimilaisten sosiaalsiten faktojen käsittely etenkin lakien yhteydessä sai minut pitkästä aikaa ajattelemaan omaa opinnäytettäni. Teknologialla ja tietokoneilla on todellakin pakottavaa voimaa yksilöön nähden. Tätä voitaisiin lähestyä ainakin kahdella tavalla. Ensinnäkin tietokoneiden (niin raudan kuin ohjelmistojenkin) toimintaperiaatteet ja arkkitehtuurit ovat jotain, mihin peruskäyttäjän on pakko sopeutua. Lawrence Lessig sanoo kuuluisasti, että koodi toimii kuin laki. Tietokone ohjaa tietokoneen käyttäjää niin yksittäisissä käyttötilanteissa kuin yleisemmälläkin tasolla. Tietotekninen kompetenssi on nykyajan yhteiskunnassa yhä keskeisempi selviytymiskriteeri. Kun mitä luultavimmin kompetenssi tulee aina jakautumaan hyvin epätasaisesti ihmisten kesken, on mielekästä tarkastella sitä myös vallan näkökulmasta. Mitä keskeisemmäksi tietotekniikka yhteiskunnassa ja arkielämässä tulee, sitä enemmän valtaa on niillä, joilla on mahdollisuus vaikuttaa järjestelmien ja arkkitehtuurien laatuun ja kehityssuuntaan. Sanomattakin on selvää, että toimintaperiaatteiden ja lähdekoodin pitäminen avoimena tarkastelulle ja kollektiiviselle arvioinnille sopii paremmin demokraattisen yhteiskunnan periaatteisiin kuin koodin sulkeminen ja mahtavien patenttisalkkujen takana lymyileminen.