Avainsana-arkisto: julkinen keskustelu

Halla-aho ja poliittinen keskustelukulttuuri

6 vastausta

Teemaa on aiemmin kommentoitu muun muassa täällä, täällä ja täällä, mutta asetelma on hyvä palauttaa mieliin, kun ilmiö taas tänään on julkisen ihmettelyn aiheena.

Halla-aho on uuden ajan poliitikko. Hänen tapansa tehdä politiikkaa on sarkastinen ja provokatiivinen kommentointi, mikä on epäilemättä monien mielestä kiinnostavampaa kuin perinteisempi, suorasanainen argumentointi. En ihmettele ollenkaan, että kannattajien mielestä Halla-aho on ylivertainen. Käsillä olevan esimerkin lyhyt historia on seuraava. Perussuomalaisista piirretään pilakuva Kirkko ja kaupunki -lehdessä. Perussuomalaiset pitävät sitä epäreiluna ja kantelevat Julkisen sanan neuvostoon. (Alaviitteenä sanottakoon, että tämänhetkisessä kitkerässä keskustelukulttuurissa kunnianloukkaus- ja vihapuhesyytöksiä pidetään oikeutettuina sen mukaan, kuka syytettynä kulloinkin on. Yhteisymmärrystä ei ole siitä, mikä on lakien tai hyvien tapojen mukaista, eikä varsinkaan siitä, mitkä asiat kuuluvat lain piiriin ja mitkä hyvien tapojen.) Halla-aho sen sijaan kommentoi sarkastisesti: ”Poistun istuntotauolle nyt. Toivotan kaikille valkoihoisille heteroille hyvää joulua. Teille muille: paskaa joulua!” Iltalehti pitää tätä uutisoimisen arvoisena, minkä jälkeen sosiaalisessa mediassa jotkut kauhistelevat Halla-ahoa ja toiset kauhistelevat huumorintajuttomuutta. Tilanne tuntuu tutulta, vastaava on toistunut Halla-ahon kohdalla aiemminkin.

Huumori on siinä mielessä poliitikolle turvallinen väline, että viesti, joka sillä halutaan välittää, on piilossa. ”Huumorintajuiset” sen tajuavat ja heille viesti on tarkoitettukin. ”Kauhistelijoilla” sen sijaan ei ole paljoa eväitä kyseenalaistaa tuota viestiä tai esittää vasta-argumentteja. Yrityksissä ottaa sanoma kiinni ja tarkastelun alle on jatkuva vaara luiskahtaa huumorintajuttoman kauhistelun puolelle. Keskustelua itse asiasta ei pääse syntymään. Poliittista huumoria on ollut maailman sivu, ja se on sinänsä tervehdyttävä ilmiö. Erityistä on se, että Halla-aho itse poliitikkona käyttää sitä niin ahkerasti, sekä huumorin käyttötapa.

Julkisten lausuntojen tulkinnanvaraisuus aiheuttaa samalla tilanteen, jossa Halla-ahon seuraajakunnassa on laaja kirjo erilaisia tulkintoja hänen lausunnoistaan ja samalla hänen poliittisesta profiilistaan. Paskan joulun toivottaminen voi lämmittää samaan aikaan kurtistelevaan ja vakavamieliseen politiikkaan kyllästynyttä hipsteriä, jonka mielestä politiikassa on vihdoin jotain kiinnostavaa, sekä ihan oikeaa konservatiivia/rasistia/homofoobikkoa/sovinistia, jolle on voimaannuttavaa, kun hänen kriitikkonsa asetetaan naurunalaiseksi. Tästä on myös kyse, kun Halla-ahoa vaaditaan sanoutumaan irti loukkaavista tai idioottimaisista kannattajistaan, eikä hän pidä itseään heidän toilailuistaan vastuullisena. Hän on tavallaan oikeassa, mutta samalla jää avoimeksi, mitkä kannattajiensa lausunnoista hän olisi valmis allekirjoittamaan. Yhtäällä on Halla-ahon humoristiset kommentit, jotka vetoavat seuraajiin niiden poliittisten implikaatioiden vuoksi, toisaalla on kauhistelijoille selittelemään joutuva Halla-aho, joka korostaa, ettei ole tosissaan. Mitä enemmän julkisuudessa on halla-aholaista huumoria ja kaikenlaista väärinymmärrystä ja kauhistelua, sitä vähemmän näkyy sitä Halla-ahoa, joka olisi tarkoitus ottaa tosissaan, joka esittäisi väitteitä ja puolustaisi niitä kritiikkiä vastaan. Sitä vähemmän Halla-ahon edustamista asioista käydään asiallista keskustelua.

Kehotukseni Halla-aholle lienee tylsä hänen huumorinsa ystäville: Sano asiasi suoraan ja varmista, että viesti tulee mahdollisimman hyvin ymmärretyksi (vältä siis monimielisyyksiä ja humoristisia vihjailuja). Kuuntele tarkasti asiallisia kommentteja ja esitä tarvittaessa lisäperusteluja. Yritä pitää keskustelu substanssissa, älä johdata sitä esimerkiksi sananvapauskeskusteluksi, jos sananvapauttasi ei loukata. Eri mieltä oleminen ei ole sananvapauden loukkaamista. Sitä ei ole itse asiassa myöskään moralisointi poliittisesta epäkorrektiudesta. Poliittisen korrektiuden merkityksestä ja sisällöstä voit keskustella jossain erikseen, mutta asiasi ei etene, ellei keskustelu pysy substanssissa.

Toisaalta, mitä enemmän Halla-ahoa ymmärretään väärin, sitä enemmän hänellä on myös kannattajia, joiden kanssa hän ei itse ole samaa mieltä. Poliittisen viestin kirkastaminen ei ehkä sittenkään ole uran kannalta fiksua.

Sosiologia 1964: Tutkijoiden osallistumisesta politiikkaan

1 vastaus

Tämä on välähdys suomalaisen sosiologian historiasta siten kuin se ilmenee Sosiologia-lehden sivuilla. Keskustelua numerossa 1:4, vuodelta 1964.

“Tiedemiesten osallistuminen yhteiskunnalliseen ja poliittiseen keskusteluun on jatkuvasti pulmallinen ja erimielisyyttä herättävä kysymys. Toisaalta tiedemiehiä moititaan syrjään vetäytymisestä; toisaalta osallistuvia tutkijoita saatetaan arvostella tiedemiehelle sopimattomasta subjektiivisuudesta ja tieteen arvovallan vaarantamisesta.” (Sosiologia-lehden toimitus)

—

“Olennaista keskustelun tason kohottamisessa ei niinkään ole ala-arvoisten puheenvuorojen karsiminen, vaikka Suomessa lienee siinäkin suhteessa paljon tekemistä. Olennaista on sellaisen ilmapiirin luominen, jossa tutkija katsoo kannattavan uhrata aikaansa ja työrauhaansa niin paljon kuin ajankohtaiseen keskusteluun puuttuminen vaatii.”

“Sekä tutkijoiden että lukevan yleisön tulisi entistä enemmän oppia tarkastelemaan tutkijoiden puheenvuoroja askeleina totuuden etsimisessä eikä valmiitten totuuksien levittämisenä. Varsinkin juuri yhteiskuntatieteiden kohdalla virherajat ovat yleensä niin väljät ja ilmiöt niin moniniaset, että terveellisempi kuin kysymys: “Tosi vai väärä?” on usein kysymys: “Missä määrin esitetyt näkökohdat luovat valoa puheena olevaan asiaan?”” (Jaakko Hintikka, Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian professori)

—

“Väitteitä, että tiedemies on “sopimaton” politiikkaan, on alettu esittää vasta nyt, kun eräät nuoret valtio- ja yhteiskuntatieteilijät ovat omaksuneet sosialistisia mielipiteitä tai eritelleet myönteisesti vasemmistolaisen työväenliikkeen ongelmia.”

“Heiltä ei voida vaatia “täydellistä objektiivisuutta”, koska sellaista ei ole itse tieteessäkään. Ei heiltä myöskään voida vaatia, että he päiväkohtaisia kannanottoja esittäessään peittäisivät tiedemiesasemansa, sillä silloin olisi yhtä lailla vaadittava, että lukkari, lääkäri, poliisi, virkamies, maatalouskonsulentti ja kätilö naamioisivat ammattinsa puhuessaan ajankohtaisista aiheista, etteivät ammattinsa kyltillä “johtaisi harhaan” kansalaisia.” (Jorma Simpura, Kansan Uutisten päätoimittaja)

—

“Kannatan yleensä jyrkkää eroa tiedemiehen ja poliittisesti aktiivisen kansalaisen välillä, vaikka nämä ominaisuudet voivat yhdistyä samaan henkilöön. Poliitikon tavoitteethan ovat käytännöllistä laatua, ja hänen toimintaansa säännöstelevät ‘poliittisesti mahdollisen’ ja ‘taktillisesti tarkoituksenmukaisen’ ankarat säännöt. Henkinen kuri, johon hänen on alistuttava, on yhtä ankara kuin tiedemiehelle ominainen, mutta se on laadultaan aivan toista. Hänen täytyy erityisesti ottaa huomioon vaatimukset, jotka yhteistyö samoja päämääriä ajavan ryhmän jäsenten kanssa asettaa, sekä tämän ryhmän kilpailusuhde muihin ryhmiin nähden. Tämän takia hän ei – toisin kuin tiedemies – aina voi ilmaista mielipidettään täysin vapaasti.” (Jan-Magnus Jansson, Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin professori)

—

“Jos tiedemies pysyttelee tarkoin oman tieteensä piirissä ja esittää vain tieteellisen tutkimuksen tuloksia – sekä muiden että omiaan – hän myös suurelle yleisölle puhuessaan ja kirjoittaessaan pitäytyy omassa ammattiroolissaan. Tällöin hän ei tuota kenellekään pettymystä esiintymällä muuna kuin tiedemiehenä. Mutta asia muuttuu ongelmalliseksi, jos tiedemies – lähinnä ajattelen tässä kansantalouden, sosiologian tai sosiaalipsykologian edustajaa – osallistuu päivän poliittiseen debattiin ja esittää omia henkilökohtaisia arvoarvostelmiaan: ei niin vaan näin olisi meneteltävä. […] Näin tehdessään hän tuottaa pettymyksen ainakin niille, jotka olisivat toivoneet hänen pysyttelevän tiukasti tiedemiehen puolueettomassa ja objektiivisessa roolissa. Sanomattakin on selvää, että nämä pettyneet ja närkästyneet ovat niitä, jotka eivät hyväksyneet hänen kannanottojaan. […] Mutta osallistuja itse saa toisin ajattelevien taholta osakseen ehkä ankarampaakin arvostelua kuin tavallinen poliitikko, ja hänelle voi olla siitä haittaakin tiedemiehen urallaan.” (Väinö Peltonen, Aamulehden päätoimittaja)

—

Kiinnostavaa ja yhä ajankohtaista keskustelua. Itselleni ainakin viime aikoina hyvin tuttua pohdiskelua, kun olen yrittänyt yhdistää poliittisen sitoutumattomuuden, pääsääntöisesti vihreät mielipiteet sekä yhteiskuntatieteen opiskelijan ja tutkijan roolit. 1960-luvun keskustelusta nykypäivään voisi siirtää melkolailla kaiken muun paitsi vanhanaikaisella tavalla sukupuolittuneen kielenkäytön.

Julkinen keskustelu Jeesuksesta

1 vastaus

Sain eräältä tutulta ohimennen ketjukirjeen, jossa puhuttiin Jeesuksesta. En ollut siitä kovin ilahtunut, mutta ajatuksia se herätti, kuten sen käsittääkseni oli tarkoituskin. Koska viestin yksi tarkoituksista oli avata julkinen keskustelu Jeesuksesta, teen sen tässä. Purin ensimmäiset ajatukset, mitä tuosta viestistä tai aihepiiristä tuli mieleeni.

Fwd: tämän viestin lähettäminen ei hävetä minua

> >>>>>>>>TÄMÄ ON TÄRKEÄ JA VOIMAKAS VIESTI. LUE SE KOKONAAN, OLE HYVÄ.

Tämä viesti on erilainen, kuin ne monet hupailut, joita lähetämme toisillemme. Tämä ei ole vitsi eikä hauska. Ainoa tarkoitus on saada sinut ajattelemaan…………
***
TIKKATESTI

Nuori nainen nimeltä Sally muistaa kokemuksen, jonka hän sai seminaarissa, jonka piti tohtori Smith. Sallyn mukaan tohtori Smith tunnettiin huolellisesti valmistelluista luennoistaan. Eräänä päivänä Sally käveli seminaariin ja tiesi, että edessä oli hauska päivä. Seinällä oli iso maalitaulu, ja läheisellä pöydällä oli paljon tikkoja. Tohtori Smith pyysi oppilaitaan piirtämään kuvan jostakusta, josta eivät pitäneet, tai joka sai heidät vihaiseksi. Hän antaisi heidän heittää tikoilla piirtämiään kuvia. Sallyn ystävä piirsi kuvan tytöstä, joka oli vienyt häneltä poikaystävän.

Eräs toinen ystävä piirsi kuvan pikkuveljestään. Sally piirsi yksityiskohtaisen kuvan entisestä ystävästään, aina kasvojen pisamia myöten. Hän oli tyytyväinen onnistuneeseen kuvaansa. Opiskelijat muodostivat jonon ja alkoivat heitellä tikkoja. Jotkut heittivät omansa niin suurella voimalla, että heidän maalitauluiksi asettamansa kuvat repeilivät. Sally odotti innolla omaa vuoroaan ja pettyi kovasti kun tohtori Smith käski oppilaiden palata paikoilleen käytettävissä olevan ajan rajallisuuden vuoksi. Sallyn istuessa ja ajatellessa, kuinka vihainen hän oli siksi, ettei ollut päässyt heittämään tikkoja piirtämäänsä kuvaan, tohtori Smith alkoi irroittaa suurta maalitaulua seinältä.

Sen alla oli kuva Jeesuksesta. Täydellinen hiljaisuus valtasi huoneen, kun jokainen opiskelija katseli Jeesuksen runneltua kuvaa: reiät ja repeämät peittivät Hänen kasvonsa, ja Hänen silmänsä oli puhkottu. Tohtori Smith sanoi vain nämä sanat: ’Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle niistä vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’ ’ Matt. 25:40
Muita sanoja ei tarvittu. Kyyneleet täyttivät oppilaiden silmät, jotka olivat kiinnittyneet Jeesuksen kuvaan. Tämä on helppo testi. Saat pisteitä 100 tai nolla. Valinta on sinun. Jeesus on sanonut: ’Joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä on Ihmisen Poika häpevä, kun hän tulee kunniassaan, Isänsä ja
pyhien enkelien kirkkaudessa.’ Luuk. 9:26 Jos et häpeä tätä, ole hyvä ja seuraa ohjeita. Jos et häpeä … lähetä tämä eteenpäin.
Jos häpeät … poista tämä.

***

Eräänä päivänä Saatana ja Jeesus keskustelivat. Saatana oli juuri tullut Eedenin puutarhasta, ja ylvästeli ja kerskaili.

’Kyllä vain, sain juuri saaliikseni kokonaisen maailman täynnä ihmisiä. Tiesin, etteivät he voineet vastustaa käyttämääni syöttiä. Nappasin heidät kaikki!’
’Mitä aiot tehdä heille?’ Jeesus kysyi.
Saatana vastasi: ’Oi, minulla tulee olemaan hauskaa. Opetan heille kuinka naida toisiaan ja erota toisistaan, kuinka vihata toisia ja käyttää heitä hyväksi, kuinka juoda ja polttaa ja kirota. Opetan heille, kuinka he voivat keksiä aseita ja pommeja ja tappaa toisensa. Minulla tosiaan tulee olemaan
hauskaa!’
’Ja mitä aiot tehdä sitten, kun olet kuluttanut heidät loppuun?’, Jeesus kysyi.
’Minä tapan heidät’, Saatana ylpeili.
’Paljonko haluat heistä?’ Jeesus kysyi.
’Mitä? Et sinä halua niitä ihmisiä! Ei heistä ole sinulle hyötyä. Lunastat heidät, ja he vain vihaavat sinua. He sylkevät päällesi, kiroavat sinua ja tappavat sinut! Et sinä heitä halua!!’
’Kuinka paljon?’ Jeesus kysyi uudelleen.
Saatana katsoi Jeesusta ja irvisti. ’Kaikki sinun kyyneleesi, ja kaiken sinun veresi.’
Jeesus sanoi: ’SOVITTU!’ Sitten Hän maksoi hinnan.

***

Eikö olekin hupaisaa, miten helppoa ihmisten on hylätä Jumala ja sitten ihmetellä, miksi maailma menee päin helvettiä? Eikö olekin hupaisaa, miten me uskomme kaiken, mitä lehdissä lukee, mutta
kyseenalaistamme Raamatun sanan? Eikö olekin hupaisaa, että jokainen haluaa päästä taivaaseen,
kunhan heidän ei tarvitse uskoa, ajatella, sanoa tai tehdä mitään, mihin Raamattu kehottaa? Vai onko se pikemminkin pelottavaa? Eikö olekin hupaisaa, kuinka joku voi sanoa ’Minä uskon Jumalaan’ ja silti
seurata Saatanaa? (Joka sivumennen sanottuna myös ’uskoo’ Jumalaan.) Eikö olekin hupaisaa, kuinka voit lähettää tuhansia vitsejä sähköpostilla, ja ne leviävät valon nopeudella, mutta kun aiot lähettää viestejä, joissa puhutaan Herrasta, harkitset kahdesti? Eikö olekin hupaisaa, kuinka kaikki irstas, raaka, rivo ja säädytön leviää vapaasti internetissä, mutta julkinen keskustelu Jeesuksesta tukahdutetaan kouluissa ja työpaikoilla? Eikö olekin hupaisaa, kuinka joku voi palaa Jeesuksen tulta sunnuntaisin,
mutta olla loput kuusi päivää näkymätön kristitty? Naurattaako? Eikö olekin hupaisaa, että kun lähettää tätä viestiä eteenpäin, et valitse osoitekirjasi kaikkia henkilöitä, koska et ole varma, mihin he uskovat tai mitä he ajattelevat sinusta, jos lukevat tämän? Eikö olekin hupaisaa, että voin huolehtia muiden ihmisten mielipiteistä enemmän, kuin siitä, mitä Jumala minusta ajattelee? Lähetätkö SINÄ tämän viestin eteenpäin? Minä lähetin.

Re: tämän viestin lähettäminen ei hävetä minua

Moi.

Viestin tarkoitus oli herättää ajatuksia. Tässä on joitain ajatuksia, joita minussa heräsi. Oletan, että sinä seisot viestin takana, ja lähetit sen juuri siksi eteenpäin.

Viestin otsikko on asiallinen. Minusta ei ole mitään syytä hävetä sitä, että on uskossa. Minusta katsomukselliset asiat ovat jokaisen ihmisen henkilökohtainen asia, joihin ei pitäisi puuttua, ellei katsomuksesta ole muille haittaa. Esim. kansallissosialistiseen ajatusmaailmaan on minusta asiallista puuttua. Ihmiset ovat erilaisia, ajattelevat erilailla, mutta heitä tulee silti suvaita ja kunnioittaa.

Olen myös melkolailla samaa mieltä siitä, mitä viestissä sanotaan ns. tapakristityistä. He ovat kristittyjä siksi, että he muuten tukehtuisivat omaan kuolemanpelkoonsa. He eivät jaksa ajatella asiaa loppuun asti, tämä niin sanottu kristillisyys tarjoaa heille mielenrauhan ja maailmanselityksen. Osa tapakristityistä on kristittyjä myös sen takia, ”koska muutkin ovat”. He eivät halua siis erottua joukosta.

Siitä olen eri mieltä, että julkinen uskonnollinen keskustelu tukahdutettaisiin mitenkään erityisesti. On totta, että näistä asioista harvoin puhutaan, mutta työpaikoilla, kouluissa ja muualla on myös lukemattomia muita aiheita, joista ei puhuta. Äärimmäisen tärkeistä aiheista, kuten poliittisista kysymyksistä, ilmastonmuutoksesta (ja mitä sille pitäisi tehdä), syrjinnästä, kiusaamisesta ja suuremmista ihmisoikeusrikkomuksista, rakenteellisesta eriarvoisuudesta, globaalista eriarvoisuudesta, mielenterveysongelmista tai vaikka markkinamekanismin leviämisestä julkiselle sektorille tuskin puhutaan joka päivä näissä laitoksissa. Minusta olisi mahtavaa, jos ihmiset olisivat valmiita avoimeen keskusteluun aiheesta kuin aiheesta. Sellaiseen keskusteluun, jossa otettaisiin huomioon useita erilaisia näkemyksiä ja parhaassa tapauksessa oltaisiin lopulta enemmän samaa mieltä asioista kuin aikaisemmin. Uskonnollisessa keskustelussa minusta tuntuu pikemminkin niin, että kun joku herättelee keskustelua kriittisillä kannanotoilla, julkinen moraalinen paniikki tukahduttaa sen alta aikayksikön.

Sitten enemmän uskon sisältöön liittyviä ajatuksiani.

Kysymys Saatanasta ja pahuudesta on pitkään askarruttanut minua. Jos kaikki on kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan luomaa, hänen on täytynyt tietää mitä hänen luomuksilleen tulee tapahtumaan. Enkelit ovat kristinuskossa Jumalan palvelijoita, joilla ei käsittääkseni ole vapaata tahtoa kuten ihmisillä. Jos he toimivat aina Jumalan tahdon mukaisesti, kuinka Luciferin lankeaminen oli mahdollista? Ihmisiin tämä tarina liittyy paratiisikertomuksesta lähtien. Ihmiset luotiin vapaiksi. Vain yhtä asiaa ei saanut tehdä, eli tietenkin syödä hyvän ja pahan tiedon puun hedelmiä. Mikä tuon puun merkitys paratiisissa oli? Kaikkivaltias Jumala ei sellaista tarvitse, eikä luultavasti eläimetkään. Minun on siis vaikea ymmärtää, miksi Jumala olisi luonut tuon puun ja sen jälkeen kieltänyt ihmisiä syömästä siitä. Ja jos kyseessä oli hyvän ja pahan tiedon puu, miksei siitä saanut syödä? Eikö Jumala halunnut antaa ihmisille tietoa siitä mikä on hyvää ja pahaa? Jos ihmiset on luotu vapaiksi, eivätkö he tekisi parhaita valintoja juuri tuon tiedon avulla? Kaikkitietävä Jumala myös varmasti tiesi, että Saatana on paratiisissa ja myös sen, että ihminen sortuisi Saatanan houkutukselle.

Jos ennen Jeesusta Saatana hallitsi koko maailmaa, kuten tuossa lähettämässäsi tekstissä sanotaan, mitä tapahtui Vanhan Testamentin uskoville juutalaisille? Joutuivatko he helvettiin? Ja jos Jeesuksen kuolema sovitti kaikki ihmisten synnit, mitä tarvetta silloin on uskon nimissä tehdä mitään? Toki ihminen voi käyttäytyä moraalisesti vain senkin takia, että haluaa kunnioittaa muita. Mutta miksi tämä kristitty huoli maailman tilasta, jos synnit on sovitettu ja ihmiset pelastettu yksin Jumalan armosta?

Lisäksi minulla on paljon kysymyksiä Jeesuksesta, Taivaasta, Helvetistä, tuomiopäivästä, kirkosta ja muista uskonnollisista yhteisöistä sekä suomalaisesta valtionkirkkomallista, mutta jätettäköön ne nyt pois ettei viesti paisu enempää kuin se jo nyt on paisunut.

Minä haluan ymmärtää kristinuskoa, mutta se on vaikeaa. Siksi en voi olla tosiuskovainen. Tapakristitty en halua olla, koska haluan ajatella asioita. En myöskään pelkää kuolemaa, koska siinä häviää ainoastaan minun minuuteni ja ruumiini. En koe itseäni koko maailman kannalta niin merkittäväksi, että se olisi minusta järin surullista. Minun jälkeeni ihmiset kuitenkin muistavat minut ja elämäni aikana tekemäni teot jäävät historiaan eikä niitä saa tekemättömiksi. Muut yhtä arvokkaat ihmiset jatkavat minun jälkeeni.

Tämän vastauksen tarkoitus on sama kuin alun perin välittämäsi viestin: herättää ajatuksia.

-Juho