Avainsana-arkisto: Max Weber

Benjamin Franklin ja kapitalismin henki

3 vastausta

Tekee mieli siteerata ihan perusasioita, kun satuin lukemaan kirjaa tenttiä varten. Max Weber pitää Protestanttisessa etiikassa alla olevaa Benjamin Franklinin sitaattia lähtökohtana tutkielmalleen, joka käsittelee ”kapitalismin hengen” syntyä:

***

”Muista, että aika on rahaa. Kun joku ansaitsee työllään kymmenen shillinkiä päivässä ja käveleskelee puoli päivää tai laiskottelee huoneessaan, hän ei kuluta vain niitä kuutta penniä, jotka hän kuluttaa laiskotellessaan, vaan niiden lisäksi hän on kuluttanut tai pikemminkin heittänyt menemään vielä viisi shillinkiä.

Ajattele, että luotto on rahaa. Jos joku antaa sinun pitää jatkuvasti rahat senkin jälkeen, kun ne olisi ollut maksettava takaisin, hän lahjoittaa sinulle etunsa tai niin paljon kuin tänä aikana voit niitä käyttää hyväksesi. Summa nousee huomattavaksi, kun miehellä on paljon luottoa ja hyvää käyttöä sille.

Muista, että raha poikii ja on hedelmällistä. Raha voi tuottaa rahaa ja jälkeläiset voivat tuottaa yhä enemmän ja niin edelleen. Viisi shillinkiä kiertää ja tulee kuudeksi, liikkuu jälleen ja siitä tulee seitsemän shillinkiä ja kolme penniä ja niin edelleen, kunnes siitä on tullut kenties sata sterlinginpuntaa. Mitä enemmän rahaa on, sitä enemmän se kiertokulussa tuottaa, niin että hyöty kasvaa aina vain nopeammin. Se joka tappaa emakon, tuhoaa koko sen jälkikasvun aina tuhannenteen jäseneen saakka. Se joka tuhlaa viisishillinkisen, murhaa (!) kaiken, mitä sillä olisi voinut tuottaa: kokonaisia kolonnia sterlinginpuntia.

Muista, että – sananparren mukaan – hyvä maksaja on jokaisen kukkaron herra. Jos sinut tunnetaan siitä, että maksat takaisin täsmällisesti lupaamasi aikana, voit aina lainata kaiken rahan, mitä ystäväsi eivät sillä hetkellä tarvitse.

Tämä on välistä suureksi hyödyksi. Ahkeruuden ja kohtuullisuuden ohella ei mikään vie nuorta miestä niin paljon eteenpäin maailmassa, kuin täsmällisyys ja vanhurskaus kaikissa hänen liiketoimissaan. Siksi älä koskaan pidä lainattua rahaa tuntiakaan yli sen ajan, minkä lupasit takaisinmaksuajaksi, jottei ystäväsi loukkaantuisi sinuun ja sulkisi kukkaroaan sinulta ainaiseksi.

Miehen täytyy huomata vähäpätöisimmätkin asiat, jotka vaikuttavat hänen luottoonsa. Vasarasi lyönti, jonka velkojasi kuulee viideltä aamulla ja kahdeksalta illalla, tekee hänet puoleksi vuodeksi tyytyväiseksi. Mutta jos hän näkee sinut biljardipöydän ääressä tai kuulee äänesi kapakasta silloin, kun sinun pitäisi olla työssä, hän antaa seuraavana aamuna karhuta sinulta laskua ja vaatii rahojaan takaisin, ennen kuin olet saanut niitä edes käyttöösi.

Lisäksi tämä osoittaa, että muistat velkasi, ja se saa sinut näyttämään yhtä huolelliselta kuin rehelliseltäkin mieheltä ja se enentää luottoasi.

Ole varuillasi, jottet pidä kaikkea omistamaasi omaisuutenasi etkä elä sen mukaisesti. Tämän erehdyksen tekevät monet ihmiset, joilla on luottoa. Varoaksesi sitä pidä tarkkaa laskelmaa menoistasi ja tuloistasi. Jos näet kerran sen vaivan, että otat huomioon yksityiskohdat, on sillä seuraava hyvä vaikutus: Huomaat kuinka ihmeellisesti pienet menot paisuvat suuriksi summiksi ja havaitset, missä olisi voinut säästää ja missä voi tulevaisuudessa säästää.

Voit saada 6 punnalla vuodessa 100 puntaa käyttöösi, jos sinut tunnetaan viisaana ja rehellisenä miehenä. Se joka tuhlaa muutamia shillinkejä päivässä hyödyttömästi, tuhlaa 6 puntaa vuodessa, ja se on 100 punnan käytön hinta. Se joka tuhlaa jonkin shillingin arvosta päivässä aikaansa vaikka vain pari minuuttia, menettää, kun päivät lasketaan yhteen, etuoikeutensa käyttää 100 puntaa vuodessa. Se joka haaskaa aikaansa 5 shillingin arvosta, menettää 5 shillinkiä ja voisi yhtä hyvin heittää 5 shillinkiä järveen. Jos menetät 5 shillinkiä, et menetä vain sitä summaa, vaan kaiken, mitä sen käytöllä olisit voinut ansaita elinkeinonharjoituksessa – mikä on kohonnut huomattavaksi summaksi, kun kerrallinen nuori mies on tullut vanhemmaksi.”

Weber, Max (1980 [1904-1905]) Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki. Suomentanut Timo Kyntäjä. Porvoo: Wsoy. Sivut 34-36.

***

Jääköön analyysit nyt, mutta tässä teille uskonpuhdistaja Jean Calvin.

Max Weber tutkijan erikoistumisesta

3 vastausta

Olin hieman yllättynyt, että Max Weber, jota pidetään ainakin (1) sosiologian, (2) hallintotieteen ja (3) uskontotieteen klassikkona, joka on väitellyt (4) oikeushistoriasta ja toiminut (5) kansantaloustieteen professorina, ja jonka kiinnostuksen kohteina olivat kapitalismin synty länsimaissa sekä talouden, politiikan ja uskonnon (tai ideologian) väliset suhteet, kirjoittaa esseessään ”Tiede kutsumuksena ja ammattina” (Wissenschaft als Beruf, 1919) seuraavasti:

”Nykyaikana sisäisen asennoitumisen tieteenharjoittamiseen ammattina määrää ennen kaikkea se, että tiede on tullut erikoistumisen vaiheeseen, joka ennen oli tuntematon, ja että näin on vastedes olevakin. Ei vain ulkoisesti, ei, nimenomaan sisäisesti on tilanne tämä: yksittäinen henkilö voi saavuttaa varman tiedon siitä, että hän aikaansaa tieteen alalla todella jotakin täydellistä, vain siinä tapauksessa, että hän erikoistuu tiukasti. Kaikki me teemme joskus töitä, jotka ulottuvat naapurialoille, ja esimerkiksi juuri sosiologien on niitä yhä uudelleen tehtäväkin. Näiden töiden rasitteena on alistunut tietoisuus siitä, että tuotamme kyllä ammattimiehelle [sic] hyödyllisiä kysymyksenasetteluja, joita hän oman alansa lähtökohdista ei ilman muuta olisi tullut ajatelleeksi, mutta oman työmme on väistämättömästi pakko jäädä erittäin epätäydelliseksi. Vain tiukasti erikoistumalla tieteellisen työn tekijä voi kerran ja ehkä ainoan kerran elämässään todella omaksua täydellisen tunteen siitä, että on aikaansaanut jotain kestävää. Todella lopullinen ja pätevä saavutus on nykyisin aina spesialistin saavutus. Ja se joka ei kykene niin sanoakseni panemaan lappuja silmilleen ja uskomaan, että hänen sielunsa kohtalo riippuu siitä, kykeneekö hän tulkitsemaan oikein nimenomaan tämän käsikirjoituksen tämän kohdan, hän pysyköön tieteestä kaukana.”

Weber, Max (2009) Tiede ja politiikka — kutsumus ja ammatti. Tampere: Vastapaino.

Weber on radikaali. Ei riitä, että ”erikoistuisi tiukasti” vaikkapa sosiologiaan, vaan on ”erikoistuttava tiukasti” nimenomaan tämän käsikirjoituksen tämän kohdan tulkintaan. En oikein osaa päättää, pitäisikö tuohon kohtaan lukea arvolataus vai ei. Onko kyseessä neutraali nykytilan kuvaus vai liittyykö siihen kannanotto, että näin pitäisikin olla? Tieteenalojen ja tutkimuskenttien hajautuminen Weberin jälkeen ehkä osoittaa, että nykytilan kuvauksessa ja tulevaisuuden ennakoinnissa hän onnistui. Mutta olisiko hän sitä mieltä, että nykyäänkin jokaisen varpaanvälitieteen parhaat ja kestävimmät tulokset saavutetaan panemalla laput silmille ja antautumalla tiukasti omalle partikulaarille kysymykselleen?