Tämä on välähdys suomalaisen sosiologian historiasta siten kuin se ilmenee Sosiologia-lehden sivuilla.
“Teollisuuden valtarakenne on kaikkien teollisten konfliktien yleisin syy, ja koska tätä valtarakennetta ei voida muuttaa, tulee se aina aiheuttamaan konflikteja. […] Dahrendorf korostaa konfliktin syyn ja aiheen välistä eroa. Konfliktin aiheita on useita, kuten palkka ja työolosuhteet, mutta perimmäinen syy on aina valtarakenteessa.”
“Patriarkaalisesti hallitussa tehtaassa muodostuu valtarakenteen suhteen kaksi toisistaan selvästi erottuvaa kvasiryhmää: Tehtaan isännistö ja palkkatyöväki. Näillä on latentit intressinsä: omistavalla etunäkökohdat ja palkkatyöväellä elinehtojensa parantamispyrkimykset. Kvasiryhmiin kuuluvat kaikki, joilla on samat latentit intressit ja yhtäläinen asema. Latentit intressit ovat asemanmukaisia käyttäytymisodotuksia, jotka aiheuttavat ryhmien välisen vastakohtaisuuden ilman, että ryhmien jäsenet ovat siitä välttämättä tietoisia.”
“Teollinen konflikti esiintyy piiloasuisena siihen saakka, kun teknilliset, sosiaaliset ja poliittiset edellytykset täyttyvät. Teknillisistä edellytyksistä ovat tärkeimmät arvojärjestelmä, jonka noudattamiseksi ihmiset organisoituvat, ja johtava ryhmä, joka organisoi kvasiryhmän intressiryhmäksi. Intressiryhmän jäsenillä on samat manifestit intressit, jotka erottavat sen vastaryhmästä. Ideologia, intressien ilmaisijana ja kokoajana, on siis vain teknillinen edellytys intressiryhmien muodostumiselle. Ideologiat eivät saa aikaan luokkia, mutta ovat niiden synnylle välttämättömiä.”
“Varhaisteolliselle yhteiskunnalle oli ominaista se, että saman ryhmän hallussa olivat sekä teollisuuden että politiikan valta-asemat. Palkkatyöväellä ei ollut mahdollisuutta poliittiseen osallistumiseen ja politiikan valta-asemien saavuttamiseen. Teollisuuden ollessa yhteiskunnan pääelinkeino sen valtarakenne ja luokkakonflikti laajenee koko yhteiskunnan käsittäväksi. Teollisuuden kvasiryhmät siirtyvät poliittiselle alalle. Omistava luokka hallitsee porvaristona poliittisia valta-asemia. Palkkatyöväki on vailla poliittista valtaa. Teollisuudessa ja yhteiskunnassa vallitsevat samat konfliktirintamat.”
“Edellä olevassa tarkastelussa on havaittu, kuinka alunperin teollisuudessa syntyneet konfliktirintamat siirtyivät yhteiskunnalliselle alueelle aikana, jolloin palkkatyöväen poliittinen osallistuminen oli estetty ja saman ryhmän hallussa oli sekä teollisuuden että politiikan valtapaikat. Teollistuneessa yhteiskunnassa on poliittisella radikalismilla juurensa teollisessa konfliktissa.”
Pentinmäki, Erkki (1966) Teollinen konflikti poliittisen radikalismin aiheuttajana. Sosiologia 3:2, 55-60.
—
Kielellinen käänne lienee sosiologiassa aiheuttanut tilanteen, jossa Richard Swedberg joutuu teoksessaan Principles of Economic Sociology (2003) peräänkuuluttamaan sosiologista intressien tutkimista, koska se on viime aikoina jäänyt liiaksi taloustieteilijöiden huoleksi. Pentinmäen artikkeli Sosiologiassa vuodelta 1966 viittaisi siihen suuntaan, että silloisessa teollisuussosiologiassa intressin käsite oli suhteellisen hyvin määritelty ja ahkerasti käytössä. Lyhyessä artikkelissa esitetään varsin elegantisti luokkateorian perusteet: on kaksi ihmisjoukkoa, joilla on vastakkaiset intressit. Nämä intressit ovat latentissa muodossaan, kunnes edellytykset niiden manifestoitumiselle ovat olemassa, jolloin tapahtuu poliittinen järjestäytyminen. Yksittäisen organisaation tasolla tämä on varsin järkevä ja intuitiivinen ajattelutapa. Hieman kyseenalainen on ehkä asetelman laajentaminen koko yhteiskunnan tasolle sillä perusteella, että teollisuus on yhteiskunnan pääelinkeino, mutta se voidaan varauksin hyväksyä ainakin tätä kysymystä varten: Mikä on tilanne nyt, kun niin kutsutun tietotyön osuus on voimakkaasti kasvanut, Eurooppa on yhdentynyt, ihmisten ja pääoman liikkuvuus yli valtiorajojen on kasvanut?
Pentinmäen artikkeli on muuten erityisen kiinnostava, koska siinä käsitellään Tamperetta ja erityisesti Finlaysonin tehdasta.