(Muokattu 25.9.)

Faktorianalyysin toteuttamiseen on SPSS-ohjelmassa erilaisia vaihtoehtoja, joista käytin pääakselifaktorointia (principal axis factoring). Faktorien tulkinnan helpottamiseksi käytän vinokulmaista Oblimin-rotaatiomenetelmää. Rotaatiossa faktoriakseleita kierretään niin, että muuttujat latautuvat mahdollisimman selkeästi faktoreille. Suorakulmaisessa rotaatiossa on ajatuksena, että muodostuvat faktorit ovat toisistaan riippumattomia eli eivät korreloi keskenään (Jokivuori & Hietala 2007, 94-95). Vinokulmainen rotaatio on tässä yhteydessä kuitenkin perustellumpi, sillä on teoreettisesti täysin mahdollista, että mielikuvia kuvaavat faktorit korreloivat keskenään.

Faktorianalyysin käyttö jaotellaan yleensä eksploratiiviseen ja konfirmatoriseen. Edellinen on aineistolähtöinen käyttötapa, jossa etsitään latentteja eli piilevia faktoreita ilman ennakko-oletuksia. Konfirmatorinen faktorianalyysi taas on teorialähtöistä, jolloin jo lomaketta suunniteltaessa on pohdittu faktorirakennetta ja muotoiltu lomake niin, että sillä voidaan testata tutkijaa etukäteen kiinnostavia faktoreita koskeviin kysymyksiin. Tässä tapauksessa minulla ei ollut käytössäni teoriaa, jota olisin voinut hyödyntää lomakkeen suunnittelun yhteydessä, joten tämä on lähempänä eksploratiivista faktorianalyysiä. Kokosin semanttisen differentiaalin vastakohtaparit joidenkin löytämieni aiempien patteristojen sekä omien arvailujeni perusteella. Faktorianalyyseissä etenen kuitenkin aineistolähtöisestä tarkastelusta eräänlaiseen ”aineiston pakottamiseen” niin, että analyysin avulla muodostetut summamuuttujat ovat yhteneviä eri käyttöjärjestelmillä, ja että summamuuttujien tulkinta on jokseenkin mielekäs. Ilman mielekästä tulkintaa faktorianalyysi on vain aineiston matemaattista manipulointia, eikä sellaisena kovin kiinnostavaa tai hyödyllistä.

SPSS:n kullekin havaintoyksikölle laskemia faktoripistemääriä voisi käyttää summamuuttujien tavoin mittaamaan yksittäisiä muuttujia teoreettisesti laajempia kokonaisuuksia. Suoriin faktorilatauksiin perustuvat summamuuttujat sisältäisivät kaikki sille latautuneet muuttujat, ei ainoastaan voimakkaimmin latautuneita. Vastaavasti yksittäinen muuttuja voisi latautua monelle faktorille. Jokivuori ja Hietala (2007, 102-105) huomauttavat, että tämä vaikeuttaa huomattavasti summamuuttujien tulkintaa. Tulkinnallisesti selkeämpää ja teoreettisesti validimpaa onkin käyttää faktorianalyysin tuloksia vain apuvälineenä ja muodostaa itse summamuuttujat. Näin myös summamuuttujien mielekkyyden arviointi on helpompaa.

Tarkastelussa on mielikuvat kolmesta käyttöjärjestelmästä, ja sama vastakohtaparien patteristo on siis kerran kutakin käyttöjärjestelmää kohti. Tämän seurauksena faktoritarkastelut on myös tehtävä erikseen kullekin käyttöjärjestelmälle, ja muodostuneet faktorirakenteet voivat niissä poiketa toisistaan. Jotta tulokset olisivat vertailukelpoisia, lopulliset summamuuttujat on muodostettava jonkinlaisena kompromissiratkaisuna (”pakottamalla aineistoa”) kolmesta erillisestä faktoritarkastelusta.

Tarkastelen aluksi mielikuvia Windowsista[1]. Alustavien faktorianalyysin ajojen perusteella jätän joitain vastakohtapareja kokonaan tarkastelun ulkopuolelle, mihin on kaksi syytä. Joko muuttujan kommunaliteettiarvo on liian pieni (alle 0,3) eli kaikki muodostetut faktorit selittävät vain vähän muuttujan vaihtelusta, tai sitten muuttuja ei lataudu tarpeeksi (alle 0,3) millekään faktorille. Lopulta saan kolme faktoria, jotka selittävät kaikkien muuttujien vaihtelusta 54 %, mitä voidaan pitää riittävänä. Rotaation jälkeen faktorien tulkinta alkaa selkeytyä (ks. taulukko L4 liitteessä 3). Ensimmäinen faktori näyttää mittaavan helppoutta, johdonmukaisuutta ja miellyttävyyttä. Toinen faktori liittyy selkeästi moraaliin, kolmas taas luotettavuuteen ja tehokkuuteen.

Mac OSX:n faktorien rakenne näyttää hieman erilaiselta kuin Windowsin, ja pois jätettäviä muuttujia näyttää olevan vähemmän. Edellisessä tilanteessa muodostuneet kolme faktoria ovat pääpiirteissään samanlaiset myös OSX:ssä. Lisäksi on varsin sitkeästi kaksi muutakin faktoria, joista toisen muodostaa parit elitistinen-kansanomainen ja feminiininen-maskuliininen ja toisen, varsin heikkoja latauksia (alle 0,5) saavan faktorin viisi vastakohtaparia: rento-kireä, raikas-tunkkainen, järkevä-tunteellinen, sosiaalinen-epäsosiaalinen sekä aktiivinen-passiivinen. Molempien järkevä tulkinta on hankalaa. Saadakseni tuloksista vertailukelpoisia pakotan faktorien lukumäärän kolmeen ja otan mukaan samat muuttujat kuin Windowsissa, jolloin selitysaste on lopulta 56 %. Faktorit näyttävät edelleen hieman erilaisilta, mutta niiden tulkinta menee lähelle Windows-faktorien tulkintaa (ks. taulukko L5 liitteessä 3). Mielenkiintoista on, että OSX:ssä luotettavuutta ja tehokkuutta mittaavalle faktorille latautuu hyvin voimakkaasti uudenaikaisuus ja kauneus, jotka Windowsissa ja Linuxissa eivät ole niin merkittäviä. Huomio jää tässä kuitenkin kuriositeetiksi.

Linuxin osalta käyn läpi suunnilleen samat vaiheet kuin OSX:n, joskin pois jätettäviä muuttujia näyttää olevan vielä vähemmän ja alustavien ajojen viisi faktoria ovat tässä tapauksessa tulkittavissa. Kolmen aiemmin esiintyneen lisäksi yksi faktori mittaa sitä, kuinka paljon käyttöjärjestelmä vetäytyy taustalle, ja toinen jonkinlaista uudenaikaisuutta ja siihen liitettäviä muita piirteitä, kuten aktiivinen, osallistava ja sosiaalinen. Jälleen vertailukelpoisuuden nimissä pakotan faktorien lukumäärän kolmeen ja otan käyttöön samat muuttujat kuin aiemminkin. Faktorit selittävät kaikkien muuttujien vaihtelusta 53 %. Aiemmin mainitut kolme faktoria näyttävät nyt varsin samalta kuin aiemminkin (ks. taulukko L6 liitteessä 3).

Faktorianalyysien perusteella muodostan kolme summamuuttujaa kutakin käyttöjärjestelmää kohden. Tehdyille analyyseille uskollisin tapa olisi koostaa kukin summamuuttuja niistä muuttujista, jotka latautuvat kyseiselle faktorille kaikissa kolmessa tapauksessa. Otan kuitenkin vapauden muovata näin saatuja summamuuttujia harkintani mukaan mielekkäiksi kokonaisuuksiksi[2]. Lopputuloksena on seuraavat mielikuvia mittaavat summamuuttujat (jokaiselle käyttöjärjestelmälle erikseen, siis yhteensä yhdeksän muuttujaa):

Käyttökokemus (~miellyttävyys, helppokäyttöisyys)[3]

• Johdonmukainen – Epäjohdonmukainen
• Järjestynyt – Kaoottinen
• Helppokäyttöinen – Vaikeakäyttöinen
• Hienosyinen – Karkea
• Rauhallinen – Rauhaton
• Miellyttävä – Epämiellyttävä

Eettisyys

• Reilu – Epäreilu
• Rehellinen – Epärehellinen
• Oikeudenmukainen – Epäoikeudenmukainen
• Hyvä – Paha
• Todenmukainen – Harhaanjohtava
• Osallistava – Lamaannuttava

Luotettavuus

• Luotettava – Epäluotettava
• Turvallinen – Turvaton
• Laadukas – Laaduton
• Tehokas – Tehoton
• Sulava – Takkuileva
• Kevyt – Raskas
• Uudenaikainen – Vanhanaikainen

Summamuuttujia muodostettaessa muuttujien asteikkojen on oltava samansuuntaisia, mitä ne tässä tapauksessa ovat jo valmiiksi. Laskennallisesti summamuuttujat muodostetaan laskemalla kunkin muuttujan arvot (1-7) yhteen ja jakamalla summa muuttujien lukumäärällä. Näin skaalattuna summamuuttujat ovat vertailukelpoisia sekä keskenään, että yksittäisten muuttujien kanssa. Lomakkeessa positiiviseksi ajateltu ominaisuus on vasemmassa laidassa ja negatiiviseksi ajateltu oikeassa, minkä seurauksena itse asiassa pienet arvot vaikkapa eettisyys-summamuuttujassa tarkoittaisivat suurta eettisyyttä. Tulkinnan selkeyttämiseksi käännän yksinkertaisella laskutoimituksella summamuuttujien asteikot ympäri, jolloin suuri arvo tarkoittaa myös suurta ominaisuutta.

Tarkistan myös summamuuttujien yhtenäisyyden reliabiliteettitestauksella. Reliabiliteettitestissä lasketaan Cronbachin alfaksi kutsuttu arvo, jonka tulee olla yli 0,6. Kaikki summamuuttujat läpäisevät testin kaikkien käyttöjärjestelmien osalta. Kaikissa yhdeksässä Cronbachin alfa on yli 0,8.

Summamuuttujat korreloivat keskenään, mikä olikin odotettavissa. Windowsin osalta käyttökokemuksen ja eettisyyden välinen korrelaatio on 0,662, käyttökokemuksen ja luotettavuuden 0,733 ja eettisyyden ja luotettavuuden 0,723 (ks. taulukko L7 liitteessä 3). Mac OSX:n osalta vastaavat korrelaatiot ovat 0,591, 0,769 ja 0,651 (ks. taulukko L8 liitteessä 3), Linuxin osalta taas 0,547, 0,712 ja 0,650 (ks. taulukko L9 liitteessä 3). Yleisesti ottaen kolmesta summamuuttujasta käyttökokemus ja eettisyys korreloivat vähiten keskenään, käyttökokemus ja luotettavuus taas eniten.

Viitteet

[1] Faktorianalyysin soveltumista aineistoon testataan KMO-testillä ja Bartlettin testillä. KMO-testissä alle 0,5 arvojen ajatellaan yleensä kuvaavan huonoa faktoroitavuutta. Bartlettin testi puolestaan testaa korrelaatiomatriisin diagonaalisuutta. Diagonaalisuus tarkottaisi, että muuttujat korreloivat vain itsensä kanssa, jolloin faktorianalyysissä ei olisi mitään mieltä. Pieni p-arvo tarkoittaa, että oletus diagonaalisuudesta voidaan hylätä. Kaikissa faktoritarkasteluissa molemmat ehdot täyttyvät. KMO-arvot ovat jokaisessa ajossa yli 0,95 ja Bartlettin testin p-arvot pienempiä kuin 0,01.

[2] Esimerkiksi miellyttävyys ja hienosyisyys latautuvat OSX:ssä luotettavuus-faktorille käyttökokemuksen sijaan. Todenmukaisuus latautui Windowsissa luotettavuudelle ja muissa eettisyydelle. Jätin summamuuttujista myös vielä tässä vaiheessa pois sellaisia muuttujia, jotka latautuivat heikosti tai eri faktoreille (kauneus, neutraalius, sosiaalisuus, rentous, raikkaus ja mielekkyys). Suurin kriteeri oli kuitenkin summamuuttujien tulkinnan mielekkyys.

[3] Kandidaatin tutkielmassa tulkitsin tämän summamuuttujan pääasiassa helppokäyttöisyydeksi. Tässä nimeksi on valittu käyttökokemus, jotta intuitiivinen tulkinta olisi hieman laajempi, ja käytön miellyttävyys tulisi paremmin esille.