Teemaa on aiemmin kommentoitu muun muassa täällä, täällä ja täällä, mutta asetelma on hyvä palauttaa mieliin, kun ilmiö taas tänään on julkisen ihmettelyn aiheena.
Halla-aho on uuden ajan poliitikko. Hänen tapansa tehdä politiikkaa on sarkastinen ja provokatiivinen kommentointi, mikä on epäilemättä monien mielestä kiinnostavampaa kuin perinteisempi, suorasanainen argumentointi. En ihmettele ollenkaan, että kannattajien mielestä Halla-aho on ylivertainen. Käsillä olevan esimerkin lyhyt historia on seuraava. Perussuomalaisista piirretään pilakuva Kirkko ja kaupunki -lehdessä. Perussuomalaiset pitävät sitä epäreiluna ja kantelevat Julkisen sanan neuvostoon. (Alaviitteenä sanottakoon, että tämänhetkisessä kitkerässä keskustelukulttuurissa kunnianloukkaus- ja vihapuhesyytöksiä pidetään oikeutettuina sen mukaan, kuka syytettynä kulloinkin on. Yhteisymmärrystä ei ole siitä, mikä on lakien tai hyvien tapojen mukaista, eikä varsinkaan siitä, mitkä asiat kuuluvat lain piiriin ja mitkä hyvien tapojen.) Halla-aho sen sijaan kommentoi sarkastisesti: ”Poistun istuntotauolle nyt. Toivotan kaikille valkoihoisille heteroille hyvää joulua. Teille muille: paskaa joulua!” Iltalehti pitää tätä uutisoimisen arvoisena, minkä jälkeen sosiaalisessa mediassa jotkut kauhistelevat Halla-ahoa ja toiset kauhistelevat huumorintajuttomuutta. Tilanne tuntuu tutulta, vastaava on toistunut Halla-ahon kohdalla aiemminkin.
Huumori on siinä mielessä poliitikolle turvallinen väline, että viesti, joka sillä halutaan välittää, on piilossa. ”Huumorintajuiset” sen tajuavat ja heille viesti on tarkoitettukin. ”Kauhistelijoilla” sen sijaan ei ole paljoa eväitä kyseenalaistaa tuota viestiä tai esittää vasta-argumentteja. Yrityksissä ottaa sanoma kiinni ja tarkastelun alle on jatkuva vaara luiskahtaa huumorintajuttoman kauhistelun puolelle. Keskustelua itse asiasta ei pääse syntymään. Poliittista huumoria on ollut maailman sivu, ja se on sinänsä tervehdyttävä ilmiö. Erityistä on se, että Halla-aho itse poliitikkona käyttää sitä niin ahkerasti, sekä huumorin käyttötapa.
Julkisten lausuntojen tulkinnanvaraisuus aiheuttaa samalla tilanteen, jossa Halla-ahon seuraajakunnassa on laaja kirjo erilaisia tulkintoja hänen lausunnoistaan ja samalla hänen poliittisesta profiilistaan. Paskan joulun toivottaminen voi lämmittää samaan aikaan kurtistelevaan ja vakavamieliseen politiikkaan kyllästynyttä hipsteriä, jonka mielestä politiikassa on vihdoin jotain kiinnostavaa, sekä ihan oikeaa konservatiivia/rasistia/homofoobikkoa/sovinistia, jolle on voimaannuttavaa, kun hänen kriitikkonsa asetetaan naurunalaiseksi. Tästä on myös kyse, kun Halla-ahoa vaaditaan sanoutumaan irti loukkaavista tai idioottimaisista kannattajistaan, eikä hän pidä itseään heidän toilailuistaan vastuullisena. Hän on tavallaan oikeassa, mutta samalla jää avoimeksi, mitkä kannattajiensa lausunnoista hän olisi valmis allekirjoittamaan. Yhtäällä on Halla-ahon humoristiset kommentit, jotka vetoavat seuraajiin niiden poliittisten implikaatioiden vuoksi, toisaalla on kauhistelijoille selittelemään joutuva Halla-aho, joka korostaa, ettei ole tosissaan. Mitä enemmän julkisuudessa on halla-aholaista huumoria ja kaikenlaista väärinymmärrystä ja kauhistelua, sitä vähemmän näkyy sitä Halla-ahoa, joka olisi tarkoitus ottaa tosissaan, joka esittäisi väitteitä ja puolustaisi niitä kritiikkiä vastaan. Sitä vähemmän Halla-ahon edustamista asioista käydään asiallista keskustelua.
Kehotukseni Halla-aholle lienee tylsä hänen huumorinsa ystäville: Sano asiasi suoraan ja varmista, että viesti tulee mahdollisimman hyvin ymmärretyksi (vältä siis monimielisyyksiä ja humoristisia vihjailuja). Kuuntele tarkasti asiallisia kommentteja ja esitä tarvittaessa lisäperusteluja. Yritä pitää keskustelu substanssissa, älä johdata sitä esimerkiksi sananvapauskeskusteluksi, jos sananvapauttasi ei loukata. Eri mieltä oleminen ei ole sananvapauden loukkaamista. Sitä ei ole itse asiassa myöskään moralisointi poliittisesta epäkorrektiudesta. Poliittisen korrektiuden merkityksestä ja sisällöstä voit keskustella jossain erikseen, mutta asiasi ei etene, ellei keskustelu pysy substanssissa.
Toisaalta, mitä enemmän Halla-ahoa ymmärretään väärin, sitä enemmän hänellä on myös kannattajia, joiden kanssa hän ei itse ole samaa mieltä. Poliittisen viestin kirkastaminen ei ehkä sittenkään ole uran kannalta fiksua.
Tässä oli kyllä todella hyvää analyysia. Halla-ahon huumorinkäyttö tuntuu kaikenkaikkiaan älykkäältä, ja itsekin hymähdin ääneen kuullessani tuosta viimeisimmästä statuspäivityksestä.
Vähän pohdintaa ja huomioita:
Tietenkään suosittu poliitikko ei koskaan voi olla varma, millaisia mielipiteitä hänen kannattajistossaan esiintyy. Poliitikollehan on oikeastaan yhtä tärkeää saada kannatusta, kuin ajaa tärkeinä pitämiään asioita, koska käytännössä vain edellinen mahdollistaa jälkimmäisen. Niinpä poliitikot yleensä pyrkivätkin profiloitumaan asioilla, joiden uskovat lisäävän kannatustaan, ja joillain tuntuu olevan suurempi ristiriita tällaisen profiilin ja todellisen substanssin välillä (mikä johtaa lopulta kannatuksen laskuun).
Onko Halla-ahon ja hänen kannattajiensa välissä sitten jotenkin suurempi kuilu kuin poliitikoilla keskimäärin? Tai onko se jotenkin merkittävämpää hänen tapauksessaan? En tiedä, mutta en pidä realistisena tai järkevänä sitä, että hän joutuisi julkisesti irtisanoutumaan jokaisesta hänen tai hänen ajamansa politiikan nimissä tehdystä Facebook-möläytyksestä.
Kaikkien näiden one-linereiden luukuttaminen mediassa luo harhan siitä, että ne olisivat Halla-ahon ainoita julkisia kannanottojaan. Todellisuudessa hän on kirjoittanut vuosien varrella niin paljon tekstiä Scripta-blogiinsa, että sieltä luulisi selviävän vähintään pääpiirteissään se, mitä mieltä hän asioista on. Niinpä veikkaisin, että ne loukkaavat ja idioottimaiset kannattajat ovat käsittäneet jotain väärin, mikä luultavasti johtuu heidän idioottimaisuudestaan. Halla-ahon kannaltahan tämä tosin on ok – idiootteja on aina, ja jos ne auttavat häntä (eikä jotain toista) ajamaan politiikkaansa, niin hyvä.
Mediakin saisi kyllä varmasti jutun juurta liki jokaisesta hänen uudesta blogikirjoituksestaan, mutta nykyisin niistä ollaan yleensä ihan hiljaa. Ainoat kerrat kun ne on koskaan nostettu esille, ovat olleet silloin, kun niissä on saatu (tai luultu saatavan) Halla-aho näyttäytymään huonossa valossa. Tämä mediapeli onkin ilmeisesti osoittautunut jo suurimmalle osalle toimittajistakin toimimattomaksi, Halliksen suosion vain kasvaessa.
Yleisesti olen sitä mieltä, että Halla-ahon ajamalle politiikalle on tulevaisuudessakin kysyntää, eikä sitä voida häivyttää oikeusjutuilla tai mediapelillä. Silläkään ei välttämättä ole suurta merkitystä, onko sitä ajamassa itse ”Mestari” vai joku hänen ”opetuslapsistaan” :).
(Halla-aho on muuten tavallinen yhdyssana, eli ”aho” tulee siinä pienellä alkukirjaimella)
Haluatko muuten, että linkkaan kirjoituksen Halliksen FB-seinälle? Saisit melko varmaan reilusti mielipiteitä asiasta juuri hänen kannattajiltaan, mikä voisi auttaa hahmottamaan kokonaisuutta :).
Linkkaa toki.
Varmaan pääsisit vielä paremmin jyvälle mistä on kyse vierailemalla Homma-forumin keskiviikkokerhossa. Sitä odotellessa toivotan minäkin hyvää joulua kaikille valkoihoisille heteroille. Ja teille muille: paskaa joulua!
Halla-ahon politiikan teko on saanut uuden, dramaattisen käänteen: https://www.facebook.com/notes/jussi-halla-aho/kiitos-ja-kuulemiin/325996100753184.
Eli hän jättää FB:n.
Niin joo… Tuo ei kai näy muille kuin hänen FB-kavereilleen, joten copy-pastenpa tähän koko tekstin, lukuunottamatta alun johdantoa:
”…
Mutta asiaan. Olen päättänyt poistua Facebookista vuodenvaihteessa. Olen miettinyt asiaa jo tovin, mutta – kuten sanottua – vuodenvaihde on hyvä hetki radikaaleille ratkaisuille. Syyt ovat moninaiset ja varmaan useimmille tutut.
Tulin Fb:hen joskus vuonna 2008, pitkän vastarinnan jälkeen. Olin ajatellut, että Fb on tyhmä muotivillitys, joka kohta menee ohi. Samoin olin aikanaan ajatellut mm. cd-levyistä, kännyköistä ja kannettavista tietokoneista. En ole kovin kuuluisa siitä, että ennusteeni menisivät aina nappiin.
Minulle Fb on ollut luonteeltaan ”läppäradio”, hetkellisten ja ei-niin-vakavien oivallusten ja mielleyhtymien julkaisualusta. Kuten olette ehkä huomanneet, pidän liioittelevista ja groteskeista one-linereista sekä tyhmästä huumorista. Siksi pidän myös Facebookista. En ole ainoa. En ole koskaan ajatellut tätä palvelua minkäänlaisena poliittisen viestinnän kanavana. Mielestäni Fb ei sovellu sellaiseen käyttöön. Tai paremminkin: tarjolla on huomattavasti parempia instrumentteja siihen tarkoitukseen.
Ikävä kyllä Fb, ja poliitikkojen läsnäolo siellä, on laskenut entisestään poliittisen journalismin tasoa. Toimittajia ei kiinnosta, mitä poliitikot sanovat eduskunnassa, tai edes se, mitä nämä kirjoittavat blogeissaan tai kolumneissaan. Heitä kiinnostaa vain se, mitä poliitikot kirjoittavat Facebookissa tai jossakin Twitterissä. Jos (perussuomalainen) poliitikko sanoo Facebookissa ”kakka”, se on kymmenessä minuutissa jokaisen verkkomedian etusivulla ja Timo Soinin mielipidettä tiedustellaan. Jos poliitikko ei sano ”kakka”, uutisaiheeksi riittää se, että poliitikon avustaja sanoo ”kakka”, tai että joku sanoo hänen seinällään ”kakka”, tai että hänet on lupaa kysymättä liitetty johonkin sellaiseen ryhmään, jossa sanotaan ”kakka”.
Mielestäni tällainen kulttuuri pilaa sekä Facebookin että poliittisen journalismin.
Tultuani valituksi eduskuntaan olen kirjoittanut Scriptaan varsin harvoin. Eräät ovat epäilleet tämän johtuvan siitä, että ”roikun” jatkuvasti Facebookissa. Tämä epäilys on aiheeton. Ensinnäkään en vietä Facebookissa aikaa kovinkaan monta minuuttia vuorokaudessa, vaikkakin olen useimmiten kirjautuneena ”paikalla”. Toiseksi Fb-päivityksen laatimiseen kuluu n. puoli minuuttia, kun taas itseäni tyydyttävän blogitekstin laatimiseen menee useampia tunteja. Koska minulla ei ole multitasking-aivoja, en pysty kirjoittamaan pienissä pätkissä vaan tarvitsen useamman tunnin häiriöttömän hetken. Nykyisessä toimessani minulla on harvoin tällaisia hetkiä.
Facebook on kylläkin vaikuttanut blogituotantooni toisella tavalla. Useimmat blogikirjoitukseni lähtevät liikkeelle muutaman rivin ajatuksesta ja alkavat sitten rönsytä eri suuntiin. Koska Fb tukee niin hyvin tiiviitä, muutaman rivin kirjoituksia, mieleen tulevat asiat tulevat tällä tavoin ”loppuunkäsitellyiksi” liian helposti ja nopeasti.
En lähde täältä mielelläni. Olen tutustunut Fb:ssä valtavaan määrään ihmisiä. Olen löytänyt sieltä loputtomasti vanhoja, kadonneita tuttavia. Tämä on erinomaisen helppo tapa ottaa ja pitää yhteyttä sekä viihdyttää itseään. Muistutan kuitenkin itseäni rakkaan johtajan ja Suomen seuraavan presidentin, Timo Soinin, sanoista: ”On oltava oma suunnitelma. Jos sinulla ei ole omaa suunnitelmaa, olet osa jonkun toisen suunnitelmaa.”
Olen aina jakanut tämän ajatuksen. Siksi en ole koskaan käyttänyt valmiita blogialustoja kuten Bloggeria, WordPressiä tai Uutta Suomea. Nyt huomaan kuitenkin olevani osa Mark Zuckerbergin ja median suunnitelmaa. Se loppuu muutaman päivän kuluttua. On aika uudelleenitsenäistyä.
Kiitän kaikkia kuluneista vuosista ja hauskoista hetkistä kanssanne! Vaikka lähtö on haikea, tunnen myös karistavani ikeen harteilta. Vaikka 99% kavereistani on käyttäytynyt mallikelpoisesti, 5000 kaverin sekaan on mahtunut niitäkin, jotka ovat työllistäneet ylläpitoa.
Tunnen pientä vahingoniloa. Lähes kaikki minuun liittyvät kohut viimeisen vuoden aikana on revitty jostakin, mitä olen sanonut tai tehnyt Facebookissa. Kun tämä riemunlähde 31.12.2011 ehtyy, toimittajat joutuvat keksimään jotakin uutta ihmeteltävää.
Pieni täsmennys. Koska käytän Facebookia paitsi itseni viihdyttämiseen myös kokoustamiseen ja yhdistystoimintaan, en katoa täältä kokonaan. Luon näitä tarkoituksia varten uuden, suljetun profiilin. En vastaa kaveripyyntöihin, mutta minuun saa toki jatkossakin yhteyttä yksityisviestillä. En tunne teistä useimpia. Olen tulkinnut kaveruutenne tuenilmaisuna, ja kiitän nöyrästi tästä tuesta.
Tämä on viimeinen seinälläni julkaistava viesti. Jos jollekulle jää jotakin sanottavaa, sen voi sanoa viestin kommenteissa. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
T. Jussi”
Nyt taitavatkin mennä analyysit H-a:n politiikan teosta, ja hänen ympärillään pyörivästä keskustelukulttuurista uusiksi. Perustelut tuohon päätökseen ovat minusta hyvät. Halla-aho on ollut tähän asti melko viihteellinen poliitikko, pitkälti noiden Facebook kohujen takia. Sääli viihteen kannalta, mutta ehkäpä hän nyt voi paremmin keskittyä ”oikeisiin asioihin” :).
On totta, että viestintä Facebookissa on vähän erilaista kuin blogeissa tai eduskunnan suuressa salissa tai valiokunnissa. Myös poliittinen viestintä. Ja toki kukin voi käyttää viestimiä parhaaksi katsomallaan tavalla tai olla käyttämättä kokonaan.
Toivon, että Halla-ahon toive poliittisen journalismin tason noususta toteutuu. Parantamisen varaa on varmaankin toimittajissa, joita poliitikot mielellään haukkuvat joutuessaan huonoon valoon, mutta ehkä myös poliitikot itse ovat siitä osavastuussa.
Journalismissa on poliittisen toiminnan ja näkökulman ottamisen elementti, joka on tietenkin helposti kaikkien eri mieltä olevien mielestä turhaa, ideologista ja toimittajan tehtävän ulkopuolelle jäävää. Toinen elementti on ”kuvata maailmaa sellaisenaan”, sikäli kuin se on mahdollista. Jälkimmäisenä kaikki journalismi tietysti mielellään itsensä esittää.
Jos Halla-aho jää pois Faceookista ja alkaa julkisuudessa sanoa selkeämmin mitä tarkoittaa, saattaa poliittisen journalismin taso kohentua jo ihan siksi, että toimittajien raakamateriaali on laadukkaampaa. Niin tai näin, toivotaan hyvää, eteenpäin menevää ja rakentavaa keskustelua, jossa osapuolet eivät heittele juoksuhaudoista mielipiteitä toistensa teilattaviksi vaan kuuntelevat ja perustelevat. Jos poliitikot tähän pystyvät, eivätköhän toimittajat siitä asiallisesti osaa kertoa.