Sosiologia 1965: Yhteiskunnallisen muutoksen selittämisestä

Tämä on välähdys suomalaisen sosiologian historiasta siten kuin se ilmenee Sosiologia-lehden sivuilla.

“Mitään nimenomaista syytä ei kuitenkaan näytä olevan enempää siihen, että muuttuva yhteiskunta olisi vain meidän ajallemme ominainen, kuin siihenkään, että muutos rajottuisi yhteen ainoaan ja yhdellä ainoalla nimittäjällä ilmaistavaan prosessiin. Erityisesti antavat epäilyyn aihetta historiantutkijoiden tekemät havainnot. Keskenään ristiriitaisina heidän tulkintansa viittaavat useihin muutosprosesseihin ja muutosprosessien kuvaus sellaisenaan niiden jatkuvaan tapahtumiseen. Keskenään ristiriitaisia näyttävät olevan myös taloudellisen kasvun tutkijoiden tulkinnat.”

“Muutoksen ristiriitainen tulkinta näyttää kuitenkin perustuvan erilaisiin seikkoihin kansantalousmiesten ja historioitsijoiden tutkimuksissa. Historioitsijat operoivat tavallisesti erittäin suurella mutta samalla vaikeasti kontrolloitavalla muuttujajoukolla. Vastaavasti heidän tekemänsä johtopäätökset perustuvat runsaiden virikkeiden vapaaseen ja mittaamisen sidonnaisuudesta riippumattomaan tulkintaan. Itse asiassa historiantutkimus voi muodostua yhtä paljon taiteeksi kuin tieteeksikin, eikä sattuma lieneekään, että historia anglosaksisessa kulttuuripiirissä luetaankin juuri taiteiden (arts) eikä tieteiden (sciences) joukkoon kuuluvaksi. Historiantutkimuksen merkittävää asemaa muutoksen analyysissä tällä ei tietenkään tahdota kiistää. Tärkeää vain on muistaa, että historiantutkijoiden ristiriitaiset tulkinnat saattava selittyä yhtä paljon heille suodusta taiteen vapaudesta kuin itse tutkitun tapahtuman vaihteluista. Malleja rakentavien kansantalousmiesten kohdalla tilanne näyttää olevan miltei päinvastainen. He operoivat matemaattisen tarkasti ja käyttävät malleissaan vain sellaisia muuttujia, jotka on pystytty saamaan numeroiksi. Kun he lisäksi operoivat suhteellisen vähillä muuttujilla, on olemassa vaara, että he olennaisten yhteyksien ohella selittävät tarkasti myös epäolennaisia yhteyksiä. Erityisesti juuri rinnakkaisten aikasarjamuuttujien kollineaarisuus tekee tämän vaaran ilmeiseksi. Suunnilleen yhtä hyvin kuin keskikoulun käyneiden määrällä tai rahavirroilla voidaan kansantulon kasvua näennäisesti selittää myös monilla muilla muuttujilla.”

“Tässä tutkimuksessa yritetään muutosta valottaa kolmannella, sekä historioitsijoiden että taloudellisten mallien rakentajien selvityksistä poikkeavalla tai – jos niin tahdotaan sanoa – niitä yhdistävällä tavalla. Toisaalta pyritään säilyttämään ainakin osa siitä muuttujarikkaudesta, joka historiantutkimukselle on ominaista, toisaalta pyritään tästä rikkaudesta huolimatta säilyttämään mittaava ja kontrolloiva ote tutkittavaan. Toisin sanoen: sosiaalisia muutosprosesseja tiettynä ajanjaksona yritetään kuvata matemaattisen monimuuttuja-analyysin avulla.”

Seppänen, Paavo (1965) ”Muuttuva yhteiskunta”. Sosiologia 2:2, 73-89.

Tässä lainatussa artikkelin johdannossa Seppänen raivaa tilaa yhteiskunnallisen muutoksen sosiologiselle tutkimukselle erottamalla sen ensinnäkin toisinaan turhan kaunokirjallisesta historiantutkimuksesta ja toisaalta numeroihin ja malleihin hirttäytyvästä taloustieteestä. Itse monimuuttuja-analyysi perustuu faktorianalyysille ja korrelaatioille hyvin monipuolisesta ja heterogeenisestä muuttujajoukosta (kahvin kulutuksesta teologian opiskelijoiden sukupuolijakaumaan, helsingin väkilukuun ja vasemmistopuolueiden kannatukseen) vuosilta 1911-1961. Sosiologisesti jokseenkin mielekkäisiin tulkintoihinkin päästään, mitä voi jo sellaisenaan pitää melkoisena saavutuksena tällaisen haasteen edessä. Muuttujajoukon laajuus näkyy kuitenkin siinä, että analyysit vaikuttavat jossain määrin alustavilta ja keskeneräisiltä. Toisaalta juuri siitä johtuen ne eivät tunnu vakiintuneiden mittareiden tapaan lainkaan jäykiltä, vaan tekstissä on mukavasti etsimisen ja löytämisen tuntua. Faktorianalyysissä pääsijalle päätyy jonkinlainen yleistä yhteiskunnan rakenteellista muutosta, uudenaikaistumista tai ”organisoitumisen laajuutta” kuvaava faktori, jonka osalta yksittäisten muuttujien lataukset on raportoitu, ja ne ovatkin sellaisenaan kiinnostavia: kärjestä löytyvät

  1. Moottoriajoneuvojen määrä
  2. Tehdaskoneita käyttävät hevosvoimat
  3. Ylioppilastutkinnon suorittaneiden osuus
  4. Rautateiden henkilöliikenteen junakilometrit
  5. Kansantulo punnittuna tukkuhintaindeksillä
  6. Ulkomaankaupan vaihto
  7. Tukkuhintaindeksi
  8. Kaupunkiväestön suhde maalaisväestöön
  9. Terveydenhuollon suhteelliset menot
  10. Keuhkotuberkuloosiin kuolleiden suhteellinen määrä (tietenkin käänteinen suhde)

Tällaisessa käytössä tilastomenetelmät ovat nähdäkseni parhaimmillaan ja ruokkivat tieteellisiä oivalluksia. Alun itsetietoinen sosiologi muuttuu lopussa nöyräksi yhteistyön etsiskelijäksi, kun Seppänen toistaa melko usein esiintyvän mutta silti oikeutetun toivomuksen, että sosiologit voisivat ottaa oppia lähitieteiltään ja päinvastoin.

Vastaa